keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Koska minulla on oikeus

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288699769171.html

Minulla on oikeus viedä vastasyntynyt vauvani synnytyssairaalasta kotiini ja riistää hänet äidiltään, koska minulla on oikeus olla isä. Koska minulla on oikeus olla isä, voin katkaista vauvalta yhdeksän kuukauden fyysisen yhteyden äitiinsä, joka on paljon enemmän kuin yksikään muu yhteys. Minulla on oikeus, vaikka en ikimaailmassa kykene olemaan sillä samalla tasolla kuin vauvan äiti. Minä voin väittää julkisuudessa nyyhkyhaastatteluissa lapseni saavan kaikkein parasta hyvää kun vauva saa olla kanssani ensimmäisestä päivästä saakka. Hitot biologiasta ja siitä, että poikasen turvallisuudentunne katkeaa välittömästi kun äiti ei ole ihossa kiinni.  Koska minulla on oikeus ja olen itsekäs, minä olen katkaissut vauvan luonnollisen yhteyden äitiinsä heti ryhtymällä lähivanhemmaksi, koska minulla on oikeus olla isä. Mikäli vauvalta viedään kontakti äitiin, on se julminta mitä voi lapselle tehdä, mutta minulla on oikeus koska olen isä!
Kaikki kritiikki toimintaani kohtaan on homofobiaa ja suvaitsemattomuutta, nih.

7 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Ehei, ei se ole homofobiaa, mutta minä en naisena(kaan) ihan sulata tuota "äiti on yksi ja ainoa ylitse muiden".

Seurasin entisessä elämässä hyvinkin läheltä perhettä, jossa äiti asui alusta saakka eri osoitteessa kuin lapsi ja hänen isänsä. Tolkun tyyppi on lapsesta tullut ja äiti on hyvin läheinen hänelle myös.

Kuopuksen syntyessä jaoimme hoitovastuun (kyllä, myös "imetyksen" eli sai pullomaitoa rinan ohella) hänen isänsä kanssa tasan ja tuntuupa tuokin olevan ihan kelpo otus. Isä oli jopa tärkeämpi ennen eroa, nyt on luonnollisesti tämä asia muuttunut.

Arttorius kirjoitti...

Tässä ei ole kyseessä äiti on ylitse muiden-ajatus, en itse niin ajattele vähääkään vaan jos vastasyntyneeltä katkaisee yhteyden äitiinsä jonka vatsassa on asunut nelkyt viikkoa ja jakanut sydämen sykkeen yms, on se yksistään suuren luokan itsekkyyttä eikä muuta kun se oikrus vauvalta on nyysitty. Toki muksusta tulee fiksu ja järkevä vaikka olisi missä, mutta tuossa keississä siihen äitiyhteyteen olisi ollut mahdollisuus, mutta vauvalta se oikeus on viety.

Marjaana kirjoitti...

Tää on jännä juttu, koska hoksasin just, että mä en hetkeäkään kyseenalaistanut silloin aikanaan näiden ystävieni ratkaisua (siis sitä, nainen oli raskaana ja synnytti mutta sitten lapsi asui isänsä kanssa eri paikassa). En tiedä mistä se johtuu, mutta mulle se oli ihan luonnollinen kuvio silloin ja on edelleen.

Nää on herkkiä juttuja ja näistä on helppo olla eri mieltä. Ymmärrän sen vallan mainiosti!

Arttorius kirjoitti...

Jooh. Vauvalta vaan ei voi kysyä että missä tahtoo olla, äitinsä läheisyydessä jonka tuntee ja voi sitten tietty olettaa ettei siitä mitään vauriota tule kun ei tietenkään tule oletettavasti mitään pysyviä, mutta huomaa sen esimerkiksi siitä kun vastasyntyneenä nuo omat känisi minun sylissä mutta äidin läheisyydessä rauhoittui heti vaikka olisin voinut perustella että minä olen sen isä. Tätä jatkui vain muutaman päivän, korkeintaan pari viikkoa, mutta se emo on tuttu, faija tai muu huoltaja vieras johon luodaan kontakti vasta synnyttyä.
Tuntuu hurjalta että ihmisvauvoilla tuollaisessa tapauksessa ei ole mitään oikeutta äitiinsä vaikka sellainen on olemassa eikä ole kuollut tai vahingollinen vauvaa kohtaan.

Samppa kirjoitti...

Broidi oli faijan ja meidän veljessten hallussa kuusi ensimmäistä elinviikkoaan kun mutsi oli hengityskoneessa vaikka sai hoivaa ja hellyyttä meiltä kaikilta, ei kukaan kyennyt olemaan se läheisin vaikka faija oli vauvan kanssa 22/7/7. Veli on joskus kelannut johtuisko se jokin läheisyyskaipuu ja menettämisen pelko siitä kun me kaksi ollaan 'normaaleja' tuollaisten juttujen suhteen.
gayveli pitää toivolaa m*lkk*na eikä haluaisi itse tuollaiseen järjestelyyn ikinä vaikka lapsenkaipuu hänelläkin on puolisonsa kanssa valtava. entiiä millaiseen järjestelyyn ryhtyvät, oli siitä puhetta tossa joku viikko sitten mutta en viihti tässä avartaa.

Arttorius kirjoitti...

Sun geiveljellä taitaa olla läheinen näköalapaikka tuohon jyrkempään mielipiteeseen ;] Ja myös ammattikokemuksellinen tuohon miedompaan. Määkin toivon isosti että joku lapsi saisi mainitsemasi pariskunnan vanhemmikseen :-]

marrasthetics kirjoitti...

Mua kans arveluttaa tuo lapsen riistäminen äidiltä heti, kun se ei ole pakollista. Joissain tilanteissa toki on ja sitten toimitaan parhaan mukaan, mutta silloin, kun ei ole pakko, niin se on musta kyseenalaista.

Olen joskus lukenut siitä, kuinka sijaissynnyttäjien käytössä on ongelmia, vaikka lapsi ei olisi ollenkaan sen sijaissynnyttäjä biologinen lapsi, vaan joku nainen synnyttäisi vaikkapa heteropariskunnan lapsen. Silti vauvan ja äidin välille syntyy kontakti raskauden aikana ja lapsi tavallaan kuuluu sille äidille, jonka sisällä on kasvanut ja kärsii siitä, että revitään irti äidistään. Tuskinpa lapsi sitä tosiaan itse muistaa isona ja kunnollisia ihmisiä tulee monesta muutenkin, mutta silti sillä on vaikutusta, että vauva on revitty heti irti äidistään.

Harmi, että en muista mitä perusteita siinä oli, kun luin tutkimusta jokunen vuosi sitten. Joten meni tämä kommentti nyt vähän turhaksi ;) Mutta muistanpa vaan, että siitä oli tehty oikein tutkimus, miten synnytyksen jälkeinen äidiltä riistäminen vaikuttaa vauvaan ja vaikutukset vastasyntyneelle olivat negatiivisia.