keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Nainen tekee asioista vaikeita?

Yle: Tahdon lomaa lapsistani

Mitä sitä ihmettelemään, sen kuin antaa palaa ja pitää lapsistaan lomaa. Siis lähinnä ottaa aikaa itselleen, miten haluaa asian ilmaistavan. Minusta tuntuu, että jotkut äitihenkilöt kehittävät ongelman monista pienistäkin tai olettavat sen olevan jotenkin elämää suurempi juttu, jonka tekemällä toisin ovat sitten tosi rebeleitä ja "erilaisia". Mikäli itse pitää äitiyttä salatieteenä tai maailman vaativimpana työnä, josta imee hirmu stressin ja väsymyksen, lienee jotakin elämänhallinnallista vikaa, jos ei osaa relata.

Eiliseltä lenkkireitiltä.


Lapsistaan pitää olla erossakin, ei pitäisi kehittää sellaista symbioosia jossa sen tenavan kautta elää koko ajan. Varmasti sellaiseen voi uuvahtaa. Kullakin ihmisellä on omat juttunsa(toivottavasti on), joihin uppoutumalla saa sitä omaa aikaa ja nollausta. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä ole toiselle hyvä ja niin edelleen. Joku myös haluaa varmasti olla lastensa kanssa koko ajan ja se on varmasti paras sellaiselle.

Minulla runkona omaan aikaan on päivittäinen juoksulenkki ja/tai reenailu toisten kanssa tai yksin. Bonuksena jokin aparaatin fiksaus tai muu puuhastelu. Meillä asuva nainen käy töissä, mutta tulee aina aikaisin kotiin aikaan jolloin tenavat ovat vielä päiväunilla. Päivästä riippuen lähden sitten omille poluilleni tai hän. Vaimo käy samoin päivittäin juoksemassa tai rasteilla, joten mielestäni ollaan osattu hyvin kehittää omia juttuja ettei raskas(not) perhe-elämä käy painavaksi. Kun kaiken on tehnyt mahdolliseksi varhain ja oivaltanut omat virtalähteensä, on kaikki helppoa. Vielä ei ole tullut(varmasti tulee!) niitä hetkiä että taasko toi nuppunen on haluamassa jotakin, olisipa edes viikonloppu mahdollista olla erkaantuneena siitä. Luultavasti tulevaisuudessa lasten kasvaessa isommaksi tahdon reissata tai lomailla naisen kanssa kaksistaan tai yksin, mutta nyt pelkkä ajatuskin lapsista erkaantuneena tuo ahdinko-olon. Nykyisellään en pysty kuvittelemaan että pistäisin lapset mihinkään kun en jaksaisi heitä vaikka heidän ääneekkäästä ja vauhdikkaasta seurasta saan ison annoksen päivittäin.
Kaikessa tärkeintä minun mielestä se, että tenavat ja heidän hyvinvointi etusijalla, nyt ja eilen. Mikäli lapsi olisi kipeä ja pitäisi viedä lääkäriin se oma aika jää pois ilman vaikerointia. Se oma aika ja hyvinvointi palautuu moninkertaisena perheelle takaisin.

5 kommenttia:

Una kirjoitti...

Joskus, ihan totta, äidit voivat olla nääntyneitä, jos lapsia on useampi ja heitä yrittää kasvattaa ihan yksin. Siinä on 24/7 vastuussa ihan kaikesta.

Onni on ehjä koti.

Arttorius kirjoitti...

Juh, ihan varmasti on, en epäile hetkeäkään etteikö olisi. Enkä asiaa(ryytymistä tai ryytymättömyyttä) tässä(kään) ole kyseenalaistamassa tai muutenkaan, no, mitään.

Puskissa kirjoitti...

Liittyyköhän tämä jotenkin mun loppukesälle suunnittelemaan kulttuurimatkailuun naisseurassa? :D
Ei vaan en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka soittelevat esmes päiväkotiin kysyäkseen miten Nico-Petteri on pärjännyt. Kyllä sen kuulee sitten hakureissulla viimeistään. En ole nytkään soitellut työpäivinä kotiin pahemmin, kyllä lapset soittavat jos tulee joku ongelma.

Arttorius kirjoitti...

Millainen on kumttuurimatka? Vai "kulttuurimatka"? :D Kyllä ihmisen täytyy saada tuuletella itseään perheestään/lapsista eikä siinä ole mitään merkillistä. Mua huvitti tuo jutun aihe, kuin olisi joku kamalan paheksuttava/erikoinen/radikaali asia että nupuistaan tahtoo olla joskus erossakin. Mut se sopii noihin moderniemojen "olemme erilaisia äitejä"-meininkiin, mutta mistäs sitten voisi kirjoittaa blogia ellei välillä kuvittele kohauttavansa jostakin :]

Puskissa kirjoitti...

Kulttuurimatkan päätarkoitus olisi käydä kuolaamassa/katsomassa suosikkinäyttelijääni eräässä teatterinäytelmässä, joka kyllä kiinnostaisi muutenkin. Lisäksi voisimme käydä joissain museoissa, jotka eivät välttämättä iske kovin teineihin/pienempiin kanssakulkijoihin :) Tietysti ystäväni sanoin on myös eri asia lähteä viikonlopuksi Lontooseen kuin viikoksi jonnekin Kanarialle (ryyppäämään) :P

Nykyään tavallisen järjen käyttö on aika harvalla vanhemmalla hallussa, tuntuu välillä siltä.