sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Raha ja rakkaus

HS: Raha on valtaa myös rakkaudessa

Entä jos elättäjä on äiti?
Yksi kovapalkkainen ystäväni olisi mielellään maksanut perheen laskut, jos hänen miehensä olisi puolestaan ottanut perinteisen vaimon roolin. "Kyllä minä järjestäisin hänelle Visan rinnakkaiskortin, hankkisin joulukuusen ja käyttäisin auton huollossa. Kunhan hän hoitaisi lapset, käyttäisi harrastuksissa, siivoaisi keittiön", hän sanoi.
Järjestely tuntui kuitenkin miestä kohtaan kohtuuttomalta.

Viimeistä lausetta en ymmärtänyt yhtään. Mikä siinä olisi kohtuutonta? Onko tuo päätetty kysymättä mieheltä itseltään vai ruodittu pelkästään jossakin ystävien kesken paremmin tietäen? Outo olettamus joka tapauksessa. Voiko muuten rahasta puhua ikinä ilman mainintaa "naisen euro on 80 senttiä"? Ei kai, eikä siinä, epäkohtahan se onkin, jos saman työn suorittamisesta saa vähemmän palkkaa siksi kun on nainen. Entä mikä parisuhde on sellainen jossa "raha on valtaa"? Iljettävä ajatusmalli tai lähinnä merkillinen kolumni, mutta useimmiten tuo sukunimi tuossa lehdessä sitä tarkoittaa.

Olen ennenkin kirjuuttanut parisuhteen rahoista ja olen yhä sitä mieltä mitä olen eli suhteessani kummankin rahat ovat omia eikä tule ainakaan mitään yhteistilikuviota. Jollekin sekin taatusti sopii, minulle ja rouvalle ei todellakaan. Saamme ilman kahnauksia hoidettua elämisen kulut eikä ole kelausta kumman pitäisi maksaa jokin, vaikka sähkölasku. Ehkä asiat ovat helppoja siksi, kun asioista ajattelee samalla tavalla. Mikä sitten onkaan syy. Naurettavin erimielisyyden aihe mun mielestä olisi raha.
Onkohan yhteistilien omaaville tullut ikinä mieleen notta mikäli se puoliso jää auton alle huomenna ja kuolee, tilin käyttöoikeus loppuu siihen/muuttuu hankalammaksi, vaikka sinne menisi ns. omiakin rahoja? Vasta perunkirjoituksen jälkeen saa niitä omia rahojaan käyttää vapaasti, siihen voi mennä kuukausia. Mut eipä siinä, tärkeää on että kaikki on yhteistä, koska muuten ei ole rakkauttakaan eikä avioliitto ole oikeanlainen koska eihän parisuhde ole mikään pörssiyritys ja jos ei ole yhteistiliä pitää tavaroihin kirjoittaa kenen on ja mitä jos syö enempi jugurttia kuin toinen... Ja ja.
On aika hienoa, kun kullakin on vapaus päättää miten tahtoo.

8 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Sinun pitäisi joskus mennä kotiäitien vauvapalstalle kertomaan näkemyksiäsi koti-isän silmin. Tiesithän ettei eläkkeesi ole karttunut pian kahteen vuoteen? ;)

Maelka X kirjoitti...

Ite tykkään mallista molemmilla oma tili, yhteiset laskut/menot maksetaan puoliksi ja lopuilla rahoillaan kumpikin tekee mitä lystää. Mua ei kiinnosta paljonko toisella on rahaa tilillä, iha sama.

Eri asia on, jos esim. mies olis työtön ja ite olisin töissä. Sillo ajattelisin, että molemmille pitäis kummiski jäädä myös käyttöön sitä ns. omaa rahaa eli maksaisin kyllä siinä tapauksessa enemmän yhteisistä menoista iha mukisematta. Ei se ole niin justiinsa. Ei tuntuis kivalta, jos toisella ei olis koskaan rahaa mihinkään.

No, tällä hetkellä ei tarvii tommosia miettiä, liekkö enää koskaan. Voin tehä tällä lähihoitajille maksettavalla suurehkolla rahallisella korvauksella mitä lystään :D:

Arttorius kirjoitti...

Lotta, älä yllytä riutuvaa ja raskaasta työstä ryytynyttä koti-isää. Tukkakin on huonosti ja parta liian pitkä.

Arttorius kirjoitti...

Maelka, just niin. Minun mielestä parisuhteessa täytyy olla samanlainen "elintaso", mahdollisuus siihen samaan kuin toisellakin.
Joka taasen ei tietty meinaa sitä et kotkotuksiin ja kalliisiin harrastuksiin pitäisi sille toiselle jyvittää rahaa jos siihen ei ole edellytyksiä. Ääh, kökösti selitetty :D Jos puoliso on harrastanut laskettelureissuja kaverien kanssa itävaltaan mutta jää työttömäksi, silloin niistä reissuista tulee luopua eikä odottaa että niille voi mennä jatkossakin koska toisella on velvollisuus tasoittaa tilannetta.

Maelka X kirjoitti...

Ymmärrän pointin. Tosin, jos se työttömäksi jäänny saa siitä ns. omasta rahastansa säästettyä sen Itävallan matkan niin tervemenoa. (Jos on esim. sovittu, että minä maksan 70% yhteisistä menoista ja hän 30% ja hänelle jää vaikka 200 euroa kuussa hupuloitavaksi mihi haluaa.) Kuka mihinki vähäset rahansa käyttää, tycker ja.

Arttorius kirjoitti...

Joo!

Marra kirjoitti...

Mun yhdet kaverit on naimisiin mennessään hankkinut yhteisen tilin, mitä mä en voi käsittää. Malli on vissiin "peritty" miehen vanhemmilta ja kovasti he sitä puolustaa, kun mä järkyttyneenä ihmettelin. No, kukin tyylillään ja se heille suotakoon. Mutta mulle oma tili on kuin henkilötunnus, josta en voisi luopua. Vaikka mulla olis miljonäärimies, jonka tiliä voisin vingutella jollain rinnakkais-Visalla, niin en vois luopua omasta tilistä. Se on suorastaan osa identiteettiä ja itsenäisyyttä. Yhteiset menot pitää jakaa, mun mielestä myös suhteessa tuloihin eikä välttämättä 50/50 tyylillä. Mutta yhteiset menot jaetaan, lopuilla rahoilla kukin ostaa mitä haluaa. En mä haluais kysyä mun mieheltä, että voinko ostaa nämä korkokengät, mihin yhteisen tilin pito käytännössä johtais tai sitten jos ei kysyis, niin veetutukseen siitä, että nyt toi toinen osti jotain isoa ja sit mulla ei oo tässä kuussa varaa. Not my thing!! Ja muutenkin ajattelen, että sit taas miehen ei kuulu maksaa mun harrastuksia, että jos mä vaikka jään joskus kotiin lasten kanssa tms vastaavaa, niin tarkoitus on säästää sitä ennen sen verran rahaa, että mulla itellä on varaa maksaa mun hevosen kulut silloinkin, eikä niin, että isäntä joutuis maksaan mun kalliin harrastuksen, kun ei se nyt ole kuitenkaan mikään formulakuski...

Arttorius kirjoitti...

Niinp. Lyön vetoa, jos sellaista harrastaisin, että taatusti jossain vaiheessa rahojen käyttämisestä voisi tulla erimielisyyttä, jos se on kovin erilaista kuin oma ja jos ne eurot olisi ainoastaan yhteisellä tilillä.

Ei ole kuin kolme vuosikymmentä taaksepäin kun siskoni syntymätodistuksessa äitini ammatin kohdalla luki "metsäteknikon vaimo", vaikka hänellä ihan omakin ammatti oli. Jotenkin tuntuu et yhteinen tili on kuin paluu aikaan jolloin naiset oli holhouksen alaisia tai miestensä omaisuutta. Yök. No ei yhteinen tili sitä tarkoita, kunhan liikuttelen sormeani.
Mut kuten mainittua, jokaisella pariskunnalla on omat kuvionsa rahojen käytössä. Joskus toisten kuviot hämmentää, varsinkin ne jotka on kaukana omista.