sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Asioita, joita ei kannata tehdä aikuisena

Lukea Tiina-kirjoja.
Lainasin kirjastosta muutaman keveäksi retrokesälukemiseksi, mutta ärr. Voi mitä herrain pokkurointia, osaansa tyytymistä ja sovinismia! Ja se Juha! Hankkiutuisi hoitoon sairaalloisen mustasukkaisuuden takia! Se kiltti Matti, siinä olisi ollut Tiinalle parempi puoliso, vaikka Tiinan mielestä nössö onkin. Ei olisi taatusti tulevaisuuden mustasukkaisuusdraamoja ja kiivailuja. Kuka antaa pojalleen nimeksi Veli? Onpa kätevää, veljeni nimi on Veli.
En muista koskaan mistään lukeneeni, mutta mahtaakohan Tiina-kirjat sijoittua Tampereelle? Ainakin kovin tamperemainen viilis vaikkei muistaakseni itse kirjoissa koskaan mainittu.

Katsastaa vanhoja palkintoja.
Voitin näemmä koulujen ja nuorisoseurojen urheilukilpailuissa vissiin usein. Oli kyseessä kuulantyöntö, pituushyppy, juoksu, pallonheitto, suunnistus, luistelu- tai hiihtokilpailu tai... Yhdestä laatikosta putosi päälleni liki 30 hopealusikkaa, mitaleita ja pari pientä pystiä. "Huonoimpaan" oli merkitty III eli kolmas sija. Syy miksei laatikkoa olisi kannattanut avata on se etten ollut(tai ole vieläkään) kilpailuhenkinen, josta syystä olen unohtanut kokonaan sen miten vastentahtoisestikin toisinaan menin edustamaan milloin mihinkäkin häppeninkiin. Kuskini, liikunnanopettajan autossa haisi aina tupakka, vissiin sen vaimo poltti. Kotiin niistä kilpailuista palasin usein myöhään ja olin nälkäinen, kun ehkä kenellekään ei tullut mieleen, että kasvavalla lapsella on julmettu energiantarve. Tuli mieleen myös kauhu, kun matematiikan päässälaskukokeiden perusteella jou...pääsin Lahteen(?) johonkin skaboihin, jossa sieltäkin pääsin jatkoon. Argh! En muista miten nuo lopulta meni.

Etsiä lapsuusajalta muistissa ollut kammo liukumäki.
Ei se niin suuri ollutkaan, mutta hurja kuitenkin. Kyseinen liukumäki sijaitsee Hämeenlinnassa puistossa alueella, jossa järjestettiin joskus vuonna 1 ja 2 asuntomessut(1975). Totesin asian muutama viikko sitten Tampereella käydessäni. Samalla Hml.

Katsoa joku elokuva uudestaan, jonka on muistellut hyväksi.
Ehkä ei ole. (Cape Fear, 60-luvun versio)

Syödä mehujäätä.
Jos teininä mehujää(lipsi, pommac, mitä näitä oli) maistui hyvälle, ei vähäisestikään ole niin enää. Luultavasti silloinkin ne oli tahmaisia esanssituubeja.

6 kommenttia:

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Määkin söin tänään mehujään. En muista koska viimeksi ja ei tod. olisi kannattanut ostaa ja syödä. En tykännyt ollenkaan enkä enää osta. Joo. =)

Arttorius kirjoitti...

Jäätelöä tai sorbettia olla pitää!
Mua rupes häiritsemään et milloin katosi ne sellaiset mehujäät jotka oli spahvisessa pörtsässä jossa foliokansi suojana. Ihan yhtä hirveitä nekin varmasti oli mutta muistin sen pakkauksen.

Anonyymi kirjoitti...

Mehujäästä sama havainto. Älä vaan osta mustaa Lipsi-jätskiä, siinä on jotakin väriainettakin. Kun polvenkorkuinen syö sitä, kaikki metrin säteellä (tenavan sisus mukaan lukien) on mustapilkkuista. Eikä muuten lähde pesussakaan pois. Jos haluaa tosissaan hyvää mehujätskiä, kannattaa ostaa mehuhyllystä Mehukatin paketti ja laittaa kotona pakastimeen. Ei maistu esanssimössöltä.

Hyvä että kerroit Tiina-kirjoista, oli lempilukemistoa lapsena. En siis erehdy lukemaan nyt aikuisena. Tampereellahan se tapahtui, Liisankallio sijaitsee Kalevassa.

Arttorius kirjoitti...

Varmaan muissakin on väriaineita, mutta nuo maistuukin niin karsealle ettei pysty syömään. Hyh!
Ai niissä kirjoissa on mainittu alue, en poikasena kiinnittänyt huomiota, mutta joskus vuosikymmeniä jälkeen tuli mieleen olisiko Tampere paikkakunta niissä.

Tiinat voisi olla jännittävää historiaa omille lapsille mikäli näiltä lukuiässä Suomi taittuu. Yhteiskunta on muuttunut totaalisesti Tiina-kirjojen ajasta vaikkei ne nyt niin wanhoja silti ole.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Entäs Viisikot?

Arttorius kirjoitti...

En tiedä. :] Ne vihastutti ja oli plaah jo snadina enkä lukenut kuin pari kirjaa.