tiistai 29. heinäkuuta 2014

Yökylään keltaisen kassin kanssa

Tyttäret menevät huomenna yökylään vaimon vanhemmille. Kivaa, epanat viihtyvät näiden kanssa, näkevät myös muitakin nurkkia kuin kodin. Minä vain olen hieman "kauhuissani", miten minä pärjään ilman heitä? Kuinka selviämme torstaihin saakka ilman lapsia, kun tähän asti kumpikin lapsi on ollut vähintään toisen kanssa koko ajan? Ei lasketa sitä yötä, kun kaksivuotias oli isovanhempiensa hostauksessa täällä silloin kun pikkusisko syntyi.
Asia tuntuu nyt ehkä liioitellunkin kamalalta, huomenna minusta on taatusti pelkästään mukavaa, kun tajuan että vaimon kanssa kaksin, tyhjä koti ja vuorokausi ilman pätkiksiä. Jippi!

Muutoin olen sitten sitä mieltä, että jokainen on vastuussa omista mukeloistaan ja niiden hoidosta. Minusta tuntuu omituiselta toisiin ihmisiin perustuva, velvoittavakin hoitoavun hamuaminen ja siihen nojaaminen. Tyyppiä isovanhempia kärtetään lapsia hoitamaan milloin minkäkin asian takia ja sitten sapelit kilisevät, jos isovanhemmille ei jostain syystä sovi. Eri asia toisinaan, silloin tällöin ja joskus kuin se, että on joku paikka johon tenavat roudataan lyhyelläkin varoitusajalla, jos pitää päästä "viihteelle" tai mitä niitä menoja onkaan. Taatusti isovanhemmat mielellään viettävät aikaa lastenlasten kanssa, mutta kunhan siitä ei tule taakkaa heille.
Myös isompia lapsia on karsea velvoittaa hoitamaan pieniä sisaruksiaan, tässäkin taas se kohtuus. Mikäli niitä lapsia on, vastuu pikkuisten hoitamisessa on vanhemmilla/vanhemmalla/huoltajalla. Ei murrosikäisillä sisaruksilla eikä vedota merkillisiin juttuihin pakottaenkin.

11 kommenttia:

Samppa kirjoitti...

Te varmasti säilötte.

Juup, tenava ei ole toisen tenavan vahtija. Lapsen ja nuoren täytyy saada elää ilman huolia tai isoa vastuuta pienemmistään, aikuisena ehtii huolehtimaan liikaakin!

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Varmana on paljon isovanhempia joiden lastenlapset ovat heille myös taakka. Ja silloin kun se on taakka se on heille raskasta.

Mun vanhempien lapsenlapset mun osalta on karvaisia ja vältän kovin usein niitäkin hoitoon sinne viemästä vaikka tykkäävätkin koirista kovin.

Marjaana kirjoitti...

Mäkään en ymmärrä sitä, että tuupataan lapset joka välissä isovanhemmille tai jollekin - vaikka varsin hyvin ymmärrän vapaan tarpeen. Silti itse on vastuussa omista lapsista jos ne on kerran tehnyt. Ei omat vanhemmat, ei isommat sisarukset, ei kukaan muu...

Musta se neuvo vuorokausi per ikävuosi jollakin muulla kun äidillä tai isällä hoidossa on hyvä ohjenuora. En voisi kuvitellakaan jättäväni vaikkapa kaksivuotiasta viikoksi isovanhempien hoiviin, vaikka miten olisivat läheisiä Ei ei ei.

Jep, vanhanaikainen!

Lotta kirjoitti...

"Varmasti säilötte" =D Minä luulen samaa! A:n piti käydä hakemassa iltapalasmoothieen mustikkaa metsästä koiralenkillä, mutta se tuli vaihteeksi ämpärillisen kanssa. Saa säilöä nyt ne itse, vaikka olenkin luvannut putsata ja pakastaa kaikki marjat mitä kotiin tuo.

Arttorius kirjoitti...

Sammy, joh! Säilön parhaillaan, enää kolmasosa ämpärin marjoja jäljellä. Huomenna en säilö!

Tuo on just noin! Ehtii huolehtia kaikesta isompana! Sisarusrakkauteen vetoaminen lastenhoitomeiningillä ok ällöä hyi!

Jaanapafitf...jne, joopa. Kohtuus kaikessa kun on, säilyy kiinnostuskin ilman rasittumista.

M,

Arttorius kirjoitti...

Oho lipsahti pelkkä äMmä. :]
Niinpä, sen ehkä tietää kun lapsia alkaa päästämään notta vapaa-aika menee pitkälti sen snadin tarpeet huomioiden. Hullua muuten miten paljon noita toisille dumppaavia immeisiä on! Kun pitää päästä tuulettumaan... Ymmärrän tuuletuksen tarpeen, teenhän itsekin niin päivittäin tekemällä jotain omaa ja niin täytys tehdä kaikkien, oli lasten kanssa yksin tai kaksin. Muuten ei jaksa!
Tuo vrk/vuosi on hyvä mittari. Ei tosiaan tulisi mieleenkään jättää lapsia viikoksi, ei, ahistus pelkkä ajatuskin! Joutaa olemaan erossa sitten kun ne joskus muuttavat pois kotoa. Sitten niitä näkee enää jouluna jos silloinkaan, pian on vain postikortti ja kohta ei enää sitäkään... :D Mun epärealistinen kauhuskenaario unohdetusta isäminusta :p

Anonyymi kirjoitti...

Mulle on myös vaikeaa olla erossa lapsista (yötä, päivisin on töiden takia ollut pakkokin). Esikoisen ollessa vähän alle 3 jouduin uudessa työpaikassa 2 viikoksi Ranskaan ja se oli kamalaa. Toisesta lapsesta yhden yön, kun pienin syntyi. Välillä tarvittaisiin hoitoapua esim. kuopuksen lääkärikäyntien ajaksi mutta siihen sinänsä halukkaat isovanhemmat ovat kaikki sairaalloisia ja asuvat satojen kilsojen päässä.

Marjaana kirjoitti...

Hih, sä oot hassu!

Mulle ei tuota ongelmia olla erossa lapsista (tai lähinnä kuopuksesta, tässä tapauksessa) mutta tiedän, että hän on yhtä hyvässä hoidossa, samanmielisen (siis mun kanssa, kasvatusperiaatteista, noin pääsääntöisesti) ihmisen kanssa - isänsä, siis. Muille en jättäisi kun hetkeksi.

Arttorius kirjoitti...

Ano, eikä ihme. Enempi kai ihme olisi, jos ei tuntuisi missään tai elää niitä hetkiä varten et tenavan saisi sysättyä johonkin muualle pois silmistä. Arki pienten kuin isompienkin lasten kanssa on taatusti välillä raskastakin, mutta eiköhän sen lopulta pienen ajan kestä.
Minulle yllättävintä tähän astisessa, 2,5 vuotta kestäneessä lapsiperhe-elämässä on ollut se kuinka helppoa kaikki onkaan. Oletettavasti realiteetti iskee muutaman vuoden sisään, mutta tervetuloa :D

M, joh! Mäkin tiedän kun naperot kohta herättyään päiväunilta lähtevät vaimon vanhempien matkaan, viihtyvät siellä ja ovat hyvissä käsissä. Musta on upeeta kun he tahtovat osallistua lasten arkeen näinkin paljon ilman tunkeilua, tuputtamista yms. Lisäksi pidän siitä kun tiedän että kunnioittavat ja noudattavat meidän kuvioita rutiineissa, safkaamisissa jne.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta isompien sisarusten hoitovastuusta - mun isoin on 12 eikä ole koskaan jätetty kotiin keskenään pienempiä vahtimaan. Tosin päivittäin pyydän vahtimaan hetken esim pyykinlaiton ajan mutta lienee ihan hyväksikin. Isäni taas 7-lapsisen perheen vanhimpana joutui jo 4-vuotiaana tuudittamaan aamuvarhaisella kaksosvauvoja uneen, kun äiti ja isä olivat lypsyllä...

Arttorius kirjoitti...

Tjoo, nuo pienet olemiset kertoo tenavallekin, että häneen luotetaan eikä pidetä enää "lapsena" vaikka toki sitä on.

Mun ent. kotikylässä erään suurperheen vanhemmat sisarukset joutuivat pienempiään hoitamaan ja olemaan muutoinkin lähes orjan asemassa. Aina kun kävin/käytiin pyytämässä leikkimään toista näistä vanhemmista muksuista, ei ikinpä päässyt, koska piti kaitsea niitä nappuloita. Ihan sikamaista, että lapsuus ja nuoruus menee pikkuaikuisena häärätessä. Nyt niillä kummallakaan ei ole lapsia omasta tahdostaan, koska saivat yliannostuksen nuorempana. :/ Et kivat tuollaisille vanhemmille.