keskiviikko 20. elokuuta 2014

Avoero avokista

HS

Tuntuu hassulta, että sen takia on pitänyt laatia avoliittolaki kun ihmiset eivät halua mennä naimisiin sen ollessa kamalan kahlitsevaa, vanhanaikaista ja mitä onkaan syitä. Mutta silti ei osata pitää huolta omaisuudestaan ja mahdollisista kuolemisista vaan aletaan joko riitelemään lain turvin tai joku erottelemaan omaisuutta oikeusavustajan/pesänjakajan toimesta,
veronmaksajien rahoilla otaksun. Jos tosiaan avoparin puoliso kuolee, leski ei ole perintöoikeudellinen ilman testamenttia, muutakin harmia asumisten suhteen. Pääasia, että mikään instituutio ei ole kahlehtinut vapaita sieluja! Silti yhteiskuntaa kiljutaan apuun, kun huomataan ettei avoliitto ole juridisesti samoilla tasoilla kuin avioliitto.

Viikonlopun Hesarissa oli juttua romantiikasta. Siinä oli yhtenä jokin kolmekymppinen pari, yhteisiä lapsia, luultavasti pirttivelkaa yms. Silti naimisiinmeno oli tuntunut miehestä suurelta jutulta ja kovin sitovalta vai oliko kahlitseva se mitä käytettiin. Eikö yhteiset lapset sido aika tavalla? Noh, kukin tavallaan. Itse en silti jaksa tajuta kuviota, että ensin lauma skidejä, sitten naimisiin kenties jonkun mukelon ristiäisissä yllätyksellisesti(not) vieden tenavan juhlapäivä omaan nimiin. Oo, onpa jännittävä rajapyykki se.

Avokki on yksi lempiärsysanoista. Avokin kanssa lenkillä. Avokin vanhempien luona joulu. Avomiehen sukat on taas lattialla! Avovaimon kanssa käytiin kepapilla. Ollaan avokin kanssa mietitty et pitäs mennä naimisiin, mutta emmä sit tiedä, tosi iso kynnys sitoutua, vaikka on tää 321 000 euron asuntolaina ja neljä lasta.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siunaan tämän. En ole ikinä tajunnut kiihkeää avioliittoINSTITUUTION vastustamista - sehän on varallisuusoikeudellinen sopimus! Siksi en voi myöskään tajuta, miksi sen tasa-arvoistaminen on niin vaikeaa.

Rouva S.

Maelka X kirjoitti...

Höps höps Arttu. Sitoutumiseen ei tarvita avioliittoa. Kyllä se on iha niistä ihmisistä ittestään kiinni.

Ja sitä varten on aikanaan luotu avioliittolaki, kun ihmiset ei osannu pitää huolta omaisuudestaan ja mahdollisista kuolemista jne...

Ny ei kannata tulla ärsytään, ku puuhella savuttaa niin perkeleesti. Nih!!

Arttorius kirjoitti...

Sitoutumiseen ei tosiaan tarvita avioliittoa, mutta eri asia se jutun yhteydessä. Pointti on tuossa höhlässä avoliittolaissa, kun ihmiset eivät avioidu mitä oudoimmista syistä, mutta sitten ollaan nesteessä kriisien sattuessa.
Avoparit ovat ventovieraita pahimmassa tapauksessa jopa sairaalassa ja hoidoista päätettäessä. Pariskunnan toisen osapuolen aikuinen lapsi voi päättää miten hoidetaan tai ei hoideta. Tämä tilanteissa jolloin ei ole hoitotestamenttia tms. Eikä sen tyypin kupsahtaessa ole oikeutta leskeneläkkeeseen. Sitten kuolleen aikuiset lapset potkaisee yhteisestä kämpästä pihalle kun haluaa fyrkat siitä kämpästä, joka huonolla säkällä on kuolleen nimissä vaikka yhdessä ois maksettu. Koditon köyhä avoleski, jee :D

Itse haluan olla naimisissa rakkaus, tahtomis yms asioiden lisäksi siitäkin syystä et jos heivaan työkalut nurkkaan illalla, vaimolle&lapsille ei tulisi taloudellisia ongelmia ainakaan siitä syystä kun en ole enää tienaamassa kelan hoitorahaa :p

Faan, sanoisi meillä asuva alaikäinen savusta.

Ansu kirjoitti...

Elän avoliitossa. Meillä on kaksi lasta syytä pysyä yhdessä. Velkainen talokin löytyy, jota maksamme palkan perusteella sopivassa suhteessa.
Elämään ei papin aamenta tarvita ;)

Ansu kirjoitti...

Lisäys se että tietysti omaisuus on molempien nimissä.

Arttorius kirjoitti...

Kiitos kommentista.
Sitoutuminen on postauksessa juridisiin asioihin liittyvä tuon hesarin jutun perusteella+henkilökohtainen kummeksunta possen sitoutumiskammosta.

Kuoleman koittaessa leskellä on heikompi asema ellei testamenttia löydy. Jne. Avioliitto antaa yksinkertaisesti paremman turvan ikävien asioiden sattuessa kohdalle. Kaikki silti tavallaan.

Anonyymi kirjoitti...

Testamentilla perivä avopuoliso maksaa osuudestaan perintöveroa, toisin kuin avioleski avio-osasta. Eikä avioliittoon papin aamenta tarvita, pappi on vain yksi vihkimiseen oikeutettu viranomainen.

Rouva S.

Arttorius kirjoitti...

Jep, ja mikäli kuukahtaneen osapuolen työnantaja on ottanut ryhmähenkivakuutuksen, siinäkin voi tulla rajoitteita. Tyyppiä avopuoliso muttei lapsia, ei välttämättä saa korvausta. Valtiolla taitaa olla nykyisin siten että avopuolisokin saa, mutta ennen se taisi olla kehnommin.

Pappia ei tosiaan tarvita. Minut ja naisen länttäsi yhteen maistraatin henkilö, pappi siunasi. Oli jonossa odottamassa vuoroaan :D

Maelka X kirjoitti...

En ole lukennu tota artikkelia, mutta ihan sama asiahan se on laatia KUNNON avoliittolaki, ku se, että joskus on laadittu avioliittolaki. Nesteessä ne olis avioliitossakin olevat ilman sitä avioliittolakiaan. Papin aamen ei todellakaan tee ketään onnelliseksi eikä se rakkaus ole sen kummosempaa avo- kuin avioliitossakaan.

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikille se avioliiton tuoma status ei ole se juttu eikä raha elämänarvona ole siellä kärkipäässä. Kaikkien tarvitse onneksemme ole pakko tavoitella sitä vaimo, villakoira, kaksi lasta, omakotitalo ja pari autoo pihassa "unelmaa".

Itse olen ollut kahdesti pitkässä avoliitossa. En ole koskaan sanonut heitä avomiehekseni vaan miehekseni. Sitä ei mikään papin aamen määrää.

Maelka X kirjoitti...

siis ei onneksemme.... ajatuskatko taasen

Puskissa kirjoitti...

Minun mielestäni avioliiton vastustaminen on aina ollut jotenkin hassua, eihän naimisiinmennessä muutu oikeastaan mikään mutta sen sijaan saa tasa-arvoisemman aseman lain edessä, jos jotain sattuu. Ja minä myös tahdoin mennä naimisiin mieheni kanssa, pieni sana mutta niin tärkeä.

Ruotsinkielisillä on mukavemman kuulionen avopuoliso: 'sambo' muta vastaavasti enkunkieliset avopuolisot ovat jotain kummallisia live-in boyfriendejä. Kuin lemmikki.

Arttorius kirjoitti...

Puhutaan vissiin eri asioista, minä tuosta hesarin artikkelista yhä ja avioliiton juridisista hyödyistä versus avo.

Raha ja omaisuus ei todellakaan ole mikään tärkein asia saati elämäntapa tuskin kenelläkään, avioliitto statusasema tmv. Miksi täytyisi olla parempi avoliittolaki, kun on jo hyvä toimiva avioliittolaki? Jos avoliitossa elää, sitten ei ole juridisesti samassa pisteessä mitä avioparit ja sen vissiin jokainen tajuaa. Jos kevyttä haluaa, kevyttä saa.
Mun näillä mielipiteillä ei ole tekemistä rakkauksien määrän tai laadun, kiintymyksen, tahdon, haaveiden, sitoutumisen yms kanssa, kun ei liity moiset tunnejutut nyt mihinkään mun päässä.

Arttorius kirjoitti...

Puskissa, tasa-arvoinen lain edessä, just så. Lyhyesti ja tiiviisti yhdessä lauseessa se.

Maelka X kirjoitti...

Juu, mää huomaan, ettet sää ymmärrä olleskaan mistä mää puhun.

Jos kevyttä haluaa jne.

Siis oikeesti?

Arttorius kirjoitti...

Kevyt=avoliitto=lain edessä kevyt, ei vastuita muttei oikeuksiakaan liiemmälti.

Kevyt=ei tarkoita että itse suhde olisi vähempiarvoisempi tms negaa kuin mikään muu suhde.

Maelka X kirjoitti...

En pysty ymmärtämään sun näkökantaa asiaan etkä sää mun, joten vihelletään peli poikki. Hyvää yötä :).

Arttorius kirjoitti...

Tajuan toki mistä sinä puhut ja mänt perillekin. En arvota avo/avioliittojen fiilis- ja tahtoasioita keskenään, unelmia tahi toimistohommia kuten ehkä ajattelet, toivottavasti silti nou. :]

Öitä.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on myös muutamia kaveriavopariskuntia, jotka suorastaan kauhistelivat kun me mentiin naimisiin, vaikka oltiin seurusteltu "vasta" 2,5v. Samoilla kavereilla oli kuitenkin lapsia ja isojakin asuntovelkoja. Mä ymmärrän sun pointin jätte hyvin. Oltiin miehen kanssa ihmeissämme kauhisteluista, ja molemmat yhtä mieltä siitä, että suuret velat ja lapset ovat yhtä sitovia, ellei enemmänkin, kuin henkikirjoittajan lukemat pykälät maistraatin vihkikopissa. Tiedossa kun oli asuntovelallisuus ja lapsiakin haaveissa, tehtiin tämä testamentti siis tällätspaa. Lähipiirissä erittäin ikävä tapaus avoparista ilman testamenttia, mies kuoli yllättäen ja vaimo mallia avo jäi tyhjin käsin. Ei lapsia, ei enää vanhempia elossa, niin sai valtio maat ja mannut.

-Ellu

Arttorius kirjoitti...

Niip. Onneksenne avioiduitte. :D