maanantai 11. elokuuta 2014

Polvikuva


Polvesta löytyy limiittiä. 

Vaimo joskus kysyi miksi olen ottanut kuvan kädestäni, varpaastani, kissan hännästä, pyykkikoneesta tmv. kun olen hipelöinyt hänen puhelinta(omassani ei toimi kamera), mutta nykyisin hän lienee tottunut siihen, että kapulasta voi löytyä ihan mitä tahansa jäljiltäni. Jotkut antaa lapsilleen kameran käyttöön nähdäkseen elinympäristöä uusin silmin, joten varmaan saman asian ajaa aviomiehelle puhelimen lainaaminen. Nykyisin tuo tuputtaa kapulaansa mukaan, jos olen menossa lenkille. Lenkkeillessä ja muutoinkin oltava varovainen ettei mikään eläin nappaa puhelinta ja ota itsestään selfietä, koska tekijänoikeuksien määrittäminen voi olla tällöin vaikeaa. Apinan ilme! :E

----

Arki saapui. Vaikka viikonlopuissa ja vapaapäivissä on hohtonsa, arki tuntuu aina mukavalta. Arjen jälkeen tuleva viikonloppukin, ei sillä. "Valitin" naiselle iltasella siitä kuinka helppoa tämä arki on. Olen odottanut äitifoorumien kauhutarinoiden kamalaa arkea pian kaksi vuotta, mutta ei vieläkään, ei tänäänkään! Mua on huijattu, missä kotiäitien meuhkaama raskas arki viipyy, häh? Se sellainen, jossa kotona oleva aikuinen on aivan ryytynyt lasten kanssa kotona olemiseen, pyykkäämiseen, luuttuamiseen, tomuttamiseen ja siihen kun nurkat kaatuu päälle ja lapsetkin aiheuttaa ahdinkoa, koska juu. Eikä töistä kotiin palaava aikuinen ymmärrä miten raskasta se kaikki on ja silti vaan käy suoraan ruokapöytään tajuamatta miten raskasta täällä kotona on olla päivät, kun se toinen vaan loisii töissä! Niin kerta!
Vai miten se nyt menikään. Musta tuntuu, että sekin on eniten kiinni asenteesta ja...emmätiä, kunhan tyhjässä hylsyssä kumisee.

Kullakin ihmisellä on omanlainen arki ja erinäiset haasteet siinä. Tämän päivän stressaavin päätös piti tehdä siinä lämmitänkö perunaa paistinpannulla vai pistänkö uuniin. Pistin ranttaliksi ja syödään pottua vasta huomenna. Livin' on the edge!

15 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

"Apina ei ole vielä ottanut yhteyttä Wikipediaan kuvan poistamiseksi..." Hih! Ja miksi olisikaan - ilmehän on aivan että "Jee, mä pääsen nettiin, hymyä!"

Arttorius kirjoitti...

Aika outoa kun apinoilla ei ole vielä nettiä käytössä!
Ötökän ilme on kuin peiliin äsken katsoessani! :]

Anonyymi kirjoitti...

Varovasti sanoisin, että vaikutusta on myös lasten luonteella ja sisaruskemialla. Ja sairastamisilla. Meidän nuorin oli esim. jo viime syksynä niin usein kipeänä, ettei vähän vanhempi isoveikkakaan päässyt päiväsaikaan juuri ulos ja meni tietty pitkin seiniä. Siinä alkoi helposti kotona viihtyneellä miehelläkin olla jaksaminen tiukilla. Yöt valvottiin itkevän alle vuosikkaan kanssa, minä yritin pysyä hereillä töissä... Mutta erityistilanteitahan nämä, tosin tuo sairastaminen on valitettavasti aika vakio kuopuksella :(

Meillä on btw ihan sikavilkas tuo pienin, kieltämisellä ei ole pystynyt estämään sitäkään, että eilen pelastin kahdesti daivaamasta ruokapöydältä, kun tein ruokaa keittiössä...

Rouva S.

Arttorius kirjoitti...

Aivan totta, kaikki nuo ja enempikin. Kirjoitin ensin, että olen myös onnekas kun snadien kanssa lähes kaikki on helppoa ja vaivatonta, siksikin hiukan odotan uhmaa, riitelyä, toraa ja kaikkea sellaista, kun tahtoisin tietää kuinka itse niihin reagoin. Mut mitäpä siitä onnekkuudesta, tulee varmasti aikanaan solmut tännekin, olen siltikin onnekas. Siihen asti lillun utuisen helpossa arjessani päivä kerrallaan
Voi apua ruokapöytäkiipeilijää :] Miten olisi teippi. Kätevästi kiinnittää teipillä vaikka naulakkoon kiinni, menee hetki askarrellessa irti... :D Not.

Anonyymi kirjoitti...

Hah, aikoinaan isosiskon silloisen avomiehen pikkuveljistä toinen teippasi lapsenvahtina ollessaan 3-vuotiaan sisaren poikansa maalarinteipillä lattiaan. Onneksi ei jesarilla... Mun esikoisella piti olla tripptrappissa valjaat, kun jo 7kk iässä nousi siinä seisomaan. Samassa iässä nousi myös parven tikkaat, jotka piti sitten turvata pleksillä.

Rouva S.

Anonyymi kirjoitti...

Ja tiedän, että sisarenpoika on yhdyssana - kuka aivokääpä on laatinut Lumian ennakoivan?

Rouva S.

Arttorius kirjoitti...

Onkohan jokaisessa perheessä sisarus, joka on teipannut jonkun paikoilleen... Joskus skidinä meni hermo pikkusiskoon joka tunki häiriköimään kun luin. Muutaman kerran tuupin sitä kauemmas, mutta minäkin hain maalarinteippiä vaiko jotain leukoplast-tyyppistä ja laitoin hänet kiinni pöydänjalkaan. :D Pysyi siinä hetken, mutta irtihän se helposti pääsi. Pöh.

Arttorius kirjoitti...

Ei ainakaan sama, joka kehitti wanhempien nokioiden ennakoivan. Se muistaakseni ennakoi oikein. Nyt mullo minäpuhelin mut en viitsi käyttää ennakoivaa, sen verran hupaisia viestejä olen nähnyt et haluan tehdä kirjoitusvirheet itse.

Marjaana kirjoitti...

Mä vaan paiskasin purkillisen jogurttia pikkuveljeni päälle kiukustuessani -en teipannut sitä mihinkään. Muistaakseni.

Marjaana kirjoitti...

Niin, ja apinasta sen verran, että veikkaan sun hampaita vähän valkoisemmiksi... tai muistelisin näin lukeneeni ;-)

Arttorius kirjoitti...

Teipitys vaatii pitemmän vihakohtauksen! Jukurtti on spontaanimpi ;] Joo ehkä vähän valkoisemmat, muuten täsmää ja sopii ilme muudiin!

elina kirjoitti...

Minä solmin pkkusiskon letit tuolin selkänojan pinnoihin ja lähdin yksin ulos. Inhotti, kun sitä piti aina odottaa.

Arttorius kirjoitti...

Voi ei :D

aahoo kirjoitti...

I agree! Painajaismaisen koliikkialun jälkeen elämä tämän supertyytyväisen lapsen kanssa tuntuu niin helpolta, että melkein hävettää ottaa vastaan rahaa tästä tsillailusta....

Arttorius kirjoitti...

Joopa. Mut pian se Todellinen Arki iskee korvatulehdusten yms iskiessä ;] Odotapas vaan kun-ihmisiä mukaellen :D