perjantai 22. elokuuta 2014

Rakkaus ja rakkaudet

Metka tunne. Huikea tunnetila niin fyysisesti kuin henkisestikin. Rakkauksia on monenlaista, kuten wikipediakin tietää kertoa ja lajitella. Lajittelu ja kategorisointi on silti tylsää, tärkeintä se, että ylipäätään tuntee elämässä sitä monien muiden tunteiden ohessa.

Vissiin puhtainta ja aidointa jne rakkautta on se fiilis lapsiinsa. On hurja ja pelottava tunne, kun pitää sylissä vastasyntynyttä tosi ryppyistä pientä olentoa, jossa on piirteitä puolisosta ja hui, itsestään. Tuttu ja vieras yhtä aikaa ja aivan avuton rääppänä josta on vastuussa ja jonka puolesta on valmis mihin vain. Aika kamalaa! Samalla hurjan hienoa.
Se tunne on vissiin biologiaa ja vaistoa, kun lapsensa äänen kuullessa, tuoksun tuntiessa tai itse tenavan nähdessä hertta heittää kuperkeikkaa. Jo parin tunnin erossa oleminen tuo jälleennäkemisen suunnattoman riemun.
Siihen rakkauteen ei kukaan tai mikään pääse väliin, ikinä. Tiedän eräät vanhemmat, jotka käyvät säännöllisesti tapaamassa pitkää tuomiota istuvaa poikaansa vankilassa. Poika on tehnyt kamalia asioita(ja luultavasti taas joskus vapauduttuaan tekee), mutta vanhemmat eivät hylkää.

Mites se romanttinen rakkaus? Sepä vasta metka onkin. Sama tunne voi tehdä elämästä raastavaa ja piinaavaa, se voi sekoittaa ihmisen raiteiltaan lpuolimieleksi. Voi, voi. Toivottavasti ei kuitenkaan ja silti niin. Rakastumisessa ja rakastamisessa järjenkin käyttö on sallittua ja suotavaa. Kaikkiin rakkauksiin ei ehkä aina ole fiksu lähteä mukaan. Millähän senkin estää? En tiedä minä. Tiedän vain sen, että on mahdottomia rakkauksia joiden ei ole tarkoituskaan mitään, kantaa tai kestää sellaisenaan. Silti se sellainenkin opettaa monella tavalla vaikkei heti sellaiselta tunnu särkymisen ja palasolojen keskeltä.

Parisuhteeseen ryhtyessä joillakin isoin vaikutin homman pynttäämiseen on se rakkaus. Pitää silti olla muutakin, siis mikäli jotain tulevaisuutta uumoilee. Oman itsensä kanssa asiat pitää olla kunnossa. Yksikään toinen ihminen ei voi esimerkiksi tuoda onnea ja iloa elämään ellei niitä pysty itse kehittämään. Itseään tulisi arvostaa ja rakastaa sen verran ettei minkä tahansa pölvästin kanssa lyö hynttyitä yhteen vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin tai olisi joku joka rakastaisi.
Tutustuessani meillä asuvaan naiseen olin aivan julmetun rikki, hajalla ja jääkivimuurin takana ettei mitään järkeä, ei missään ihmissuhteessa saati parisuhteessa, hyi. Törkin kauemmas ihmistä, koska olin varma että hän joutuisi kylmään pimeään jos minuun koskisi. Hrr. Olen loistava esimerkki sellaisesta älyttömästä kiintymyskohteesta, johon ei olisi kannattanut tuhlata aikaa ja josta tulee paljon enemmän huonoa kuin hyvää, sattumista ja kaikea. Ensin piti korjata itseni ennen kuin kykenin mihinkään, mutta siihen auttoi aika. Jälkikäteen ajateltuna aikaa kannatti tuhlata ja minuun tykästyä, koska rikot eivät mahdottomia olleet.

Mutta se rakkausjuttu tosiaan taas.
En usko että ihmisellä olisi tietty limiittimäärä rakkauksien suhteen. Tai joku rakkaus vähempi tai enempi toista. Toki se joskus aiemmin tuntema r-asia haihtuu ja loppuukin, mutta tunnemuisto asiasta ei katoa tuskin ikinä. Eron/mahdottomuuden tajuaminen rakkaudesta tuntuu pashalta ja varmasti sillä hetkellä katuukin kaikkea, mutta lopulta homma kääntyy voitoksi ihan oikeasti. Joskus aurinko ja kuu osuu yhtä aikaa tielle ja kaikki näyttää kirkkaalta ilman häikäisyjä.
(Eikä tässä ole mitään järkeä.)

Parisuhteessa rakkaus on tärkeä elementti, mutta tärkeää ne muut tärkeät... Eh, isona kirjoitan pamfletin nimeltä love nonsense. Vähän kuin harlekiini-kirja, mutta sekopäisempi ja lyhyempi. Eikä siinä mystiseen muukalaiseen rakastuta tuntematta koko tyyppiä tai mitä niissä tapahtuukaan, katsellaan auringonlaskuja vuoren rinteillä silmät kiinni. Eiku...
Oikeasti useimmat parisuhteisiin liittyvät asiat on valtavan helppoja. Mun mielestä. Tai sitten olen osannut valita help... Miten musta tuntuu, että nyt alan lämmittämään saunaa ja kuuntelemaan Keekkiä notta kuuluuko se stadionilta tänne asti.

2012. 
Tyttäret. 
Nuku, nuku nurmilintu.


Rakkausihmiset kivoja kyllä.


5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Haluan hankkia sun kirjoittaman nonsense rakkaus-tekeleen ja lukisin sitä Lexin kanssa silmät kiinni kuutamolla. 😁

Arttorius kirjoitti...

Saat nimikirjoituksella varustetun!

Lotta kirjoitti...

Uskaltaako enää edes nukahtaa =D

Maelka X kirjoitti...

Rakkaus lapsiinsa... siihen väliin ei kukaan pääse ikinä, niin totta.

Yrittänyt joku on, pistänyt valinnan eteen ja hävinnyt. Olen valinnut... lapseni.

Arttorius kirjoitti...

Oikein. Asiaan liittymättä tuntuu täysin hullulta ja mielipuoliselta joissakin uusioperheissä tapahtuva lasten pistäminen mäjelle uuden kultamussukan tullessa tupaan. Annetaan lapsi pois koska kultamussukka ei halua/lapsi ei tule toimeen/lapsi on tiellä... Hyi helkatti. Halveksunta moista ahterointia kohtaan.