tiistai 16. syyskuuta 2014

Menoja

Melkein lähdin aamulla ulkomaihin, mutta jäimmekin kotiin. Olen meinannut lähteä Viroon pari kertaa aiemminkin, mutta se on aina jäänyt. Jää varmasti tulevaisuudessakin, tarkoitus olisi ollut lähinnä loisia suuren ikkunan ääressä merta pyyhkien. Tänään se jäi huvittamattomuuden takia, mutta myös siksi, kun vapaapäivää viettävä äiti Tampereelta pyyhkäisi kylään. Äideistä tuli mieleen, että kyllä en ymmärrä sellaista, että omat vanhemmat alkaisivat huseeraamaan taloustöiden kimpussa tyyppiä ruokaa tehden tai siivoten. Hyh, hyh! Juu en varmaan taas ymmärrä, koska koliikkia(ei aikuisella :p) voi olla, väsyvyyttä, työpaineita. Samoin kun en yhtään tajua sellaistakaan, että aikuiset lapset hiihdellessään vanhempiensa tykönä käyttäytyvät kuin olisivat yhä kotonaan. Tietysti useimmat viihtyvät rennosti, kuten nukahtamalla lattioille ja sohville, mutta kaappeihin kajoaminen, ruokien syöminen jääkaapista ja muu sellainen, hyh hyh!

Eilen hiihtelin epanoiden kanssa eduskuntatalossa, koska siellä oli avoimet ovet. Hassusti se avoimuus alkoi vasta iltapäivällä, minulla ja muilla lusmuilla olisi aikaa sompailla kaikkialla vaikka kahdeksalta aamusta. Sopivalla annoksella touhuja tekemisineen, kotiinsa on moni jämähtänyt vaikkei kodossa mitään vikaa ole.

6 kommenttia:

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Munkin mielestä kylässä ollaan kylässä, oltiin sitten äidin tai lapsen luona. Näin se on.

Puskissa kirjoitti...

Aiemmin poikien ollessa pieniä äitini usein meillä kaydessään imuroi ja minusta se on ihan ok. Äitini sanoin niin oli häntä autettu aikoinaan (isoäitini) ja hän halusi auttaa meitä.

Meillä on yhteensä vain yhdet isovanhemmat elossa (minun äitini ja miehellä isä) ja molemmat jo aika vanhoja.

Kukin perhe tekee tavallaan :)

Marra kirjoitti...

Mä jouduin laittaan mun äidille porttikiellon meille, ettei se saa käydä meillä yksin. Viimeisen vuoden aikana sillä oli tapana jeesiä mua ulkoiluttamalla koiraa pitkien työpäivieni aikana, kun mies on viikot poissa kotoa. Äiti siis tykkää koirasta ja hemmottelee sen niin pilalle, että koira on oksuripulilla niiden tarjoamisten jälkeen. Mutta niin, äiti käyttäytyi meillä aluksi ok, mutta keväällä alkoi pikku hiljaa kasvavissa määrin siivota. Tiskasi, pyyhki pölyjä, kerran jopa pesi ikkunat. Kaikki kielloistani huolimatta. Lopulta multa meni totaalisesti hermot, koska en voinut elää sen asian kanssa, että äiti kävi meillä kerran viikossa ulkoiluttamassa koiran ja sen jälkeen olin kaksi päivää poissa tolaltani ja raivona. En ensinnäkään halua, että vanha äitini siivoaa, minä siivoan itse tai jos elän paskan keskellä, niin sekin on oma valinta, johon mulla on oikeus. En myöskään pidä siitä, että jo huononäköinen äitini tiskaa, koska jouduin vähintään puolet tiskatuista astioista tiskaamaan uudelleen, koska äiti ei näe jättämäänsä likaa. No, tästä tietysti olisi päässyt sillä, että ei olisi koskaan mitään tiskattavaa pöydällä, mutta enpä vain aina jaksa tiskata, kun iltavuorot loppuu kymmeneltä ja aamut alkaa kuudelta, syön kuitenkin pari lämmintä ruokaa siinä välissä... No, mutta siitä ei pääse millään, että äiti pesi ikkunat, tappoi samalla osan tomaatintaimistani, kun ikkuna oli auki ja oli niin kylmä, siirsi telkkarin ja johdot pois paikoiltaan, en osannut korjata, piti odottaa miestä. Unohti makuuhuoneen oven auki ja koirus oli mennyt sinne ja sänky oli täynnä hiekkaa ja lakanat myllätty ja kun kotiuduin töistä klo 22:50, ei olisi yhtään huvittanut vaihtaa lakanoita, mutta pakko. Tai kun olen omin silmin nähnyt mökillä ja äidin kotona, kuinka hän siivoaa lattiaa ja koirankuolaa tiskirätillä, en kestä moista epähygieniaa enkä halua myöskään jokaisen äidin käynnin jälkeen vaihtaa kaikkia kotini rättejä ym siivousvälineitä, kun en tiedä mitä niillä on tehty. Joten summa summarum, äitini ei enää käy meillä, ellen itse ole paikalla estämässä sitä siivoamista. Koiruus olkoon sitten yksin kotona pidempään, koitan korvata sen pidemmällä lenkillä ennen ja jälkeen töiden.

Ja juu, muistan kun äitini oli käymässä ekaa kertaa mun ja miehen ekassa yhteisessä kodissa ja hän alkoi ensimmäisenä pyyhkiä juuri pyyhkimääni ruokapöytää rätillä, vaikka oltiin siis itsekin paikalla. Juu, taisin vähän huutaa, että lopeta. En tiedä, mistä ihmeestä moinen siivousinto joihinkin vanhempiin naisiin on iskenyt. Tämä on mun koti ja täällä on mun säännöt ja täällä siivoan vain minä, ellen ole niin sairas, etten sängystä ylös pääse. En voi käsittää, enkä voi ymmärtää enkä yhtään mitään.

Arttorius kirjoitti...

Iäääh! Kammoa! Ei mikään ihmekään, että kielsit. Yyh!

aahoo kirjoitti...

Hehe :D meillä oli koliikkivauva ja matkustin lapsen kanssa äidin pyynnöstä pariksi viikkoa toiselle puolen Suomea heidän luo "hoitoon". Kun duracel-äitini tulee meille, hän aivan varmasti leipoo pakastimen pullolleen ja pesee ne ikkunat, vaikka tietää, että ei tarvitsisi, mutta se on hänen tapansa osoittaa välittämistä. Kun me menemme pohjoseen syödään kaapeista (kylläkin kysyn luvan, mitä sieltä otan), siivotaan jälkemme, käydään kaupassa ja autetaan muutoinkin kotitöissä. Tiedän, että vanhempani loukkaantuisivat jos esim mentäis hotelliin, kun ollaan pohjoisessa. Tilanne olisi varmasti toinen, jos asuttaisiin päiväkyläilymatkan päässä - käydään vanhemmillani noin 3 pidennettyä viikonloppua vuodessa välimatkan vuoksi. Vaikka toisaalta... Brasilian mummilassa käydään ehkä kerran kolmessa vuodessa ja siellä taas vaivaantunut olo, kun ei saa tehdä mitään. Aina valmiille istua ja lautanen kerätään nokan edestä... Joutuisin varmaan jalkapuuhun, jos alkaisin hääräämään siellä.

elina kirjoitti...

Anoppi siivoaa aikuisten poikiensa luona, eihän nyt mies voi ikkunoita pestä. Kerran hän soitti minulle, että ruisleipätaikina on alustamatta ja hänen selkänsä jumissa. Minä lähdin kahden alle nelivuotiaan kanssa apuun. Pakkasin lapset autoon ja ajoin parikymmentä kilometriä. Appi ja mieheni aikuinen veli olivat kotona ja katsoivat telkkaria, mutta heitä ei voinut pyytää naisten töihin, arvaa vaan sapettiko. Kun sairastuin ja jouduin pyörätuoliin, anoppi ajeli meidän kodin ohi pyörällä, oli menossa peräkamaripoikansa ikkunoita pesemään, ei edes kysynyt olisinko minä tarvinnut apua. Naisten pitää tehdä kotityöt, vaikka pyörätuolista käsin, mutta aikamiespojat saavat apua, koska munat voi juuttua ikkunan väliin.
Anopin ja apen hyväksi sanottakoon, että tyttöjä hoitelivat aina halutessaan ja marjoja pomivat meillekin asti, vaikka koskaan en pyytänyt.
Nyt on sama meininki, autan jos tarvitaan, mutta koskaan en tee tyttären huushollissa siivouksia leikin lasten kanssa, kudn sukkia ja villatakkeja, ompelenkin joskus.
Tosin nyt alkaa uusi vaihe täälläkin, kun saan avustajan ja minun on totuttva siihen, että joku muu tekee töitä kodissani, Tuntuu tosi hankalalta ajatukselta.