sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tylsä elämä

Aamulla 1. adventtikirkkoon, sieltä kälpimme takaisin kotiin ja vielä hetkeksi ulkoilemaan. Ulkoasioiden jälkeen syömään ja lähdin reenihallille pariksi tunniksi olemaan sportmään. Takaisin kotiin valmistelemaan tulevan viikon ruoka-asioita. Vaimon vanhemmat hipaisi kylään ja lähti. Ilta-asioita, nyt. Toistuu melko samanlaisena joka viikonloppu nämä sunnuntait. Sivusta katsoen luultavasti tylsää kaavoihin kangistumista, mutta mulle toteutuva haave. Minun onneni ei ole huomista päivää, sillä se ei ole eilistäkään, ei muista mennyttä, ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys eikä sekään ole... ja niin edelleen.

Huomenna alkaa arki että kalenterin luukkujen avaaminen, skoojj. Vielä viimeiset aarteet naperoiden kalentereista puuttuu, mutta luultavasti sellaisetkin niihin löytyy. Minä tein vaimolle ikioman kalenterin etten joutuisi jakamaan partiokalenteria sen kanssa. Veikkaan, että se on hauskempi. Ainakin minulla oli hauskaa juttuja kootessa.

Auttakaa asikkalalaista veturikuskia

...saamaan lääkitys kuntoon. Tosin ei taida mikään lääkityskään tehota.

https://twitter.com/jameshirvisaari

Niin, saahan sitä ajatella mitä ajattelee ja vaikka sitten julkaistakin niitä töräyksiä julki.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Köyhyys ja Hesari, osa 1991988

Onnellinen elämäni köyhänä

Lainan ja muiden asumiskulujen, vakuutusten ja päivähoitomaksujen jälkeen summasta jää noin 1 200 euroa. Sillä katetaan ruuat, autoilu, harrastukset ja vaatteet.
"Melkein aina kaikki mitä tulee, menee yhä. Tänään oli palkkapäivä, ja eilen tilillä oli 15 euroa."

Jälleen yksi "köyhä" perhe x muutama. HS osaa jotenkin aina löytää nuo oman elämänsä köyhät, jotka todellisuudessa sitä ei ole. Hoh.

Lehtiluukku

Lapsi kaatoi vesilasinsa paperisen Länsiväylän päälle, mutta en ollut vielä lehteä lukenut joten sähköinen versio piti kaivaa.

Android-lehtiluukku alustalla HTC M8. Kyllä on näppärää, nettiselaimesta täytyy erikseen rekisteröityä ja itse ohjelmasta kirjautua että kykenee lisäämään lukuluetteloon lehtiä, eikä edes ne kaikki lehdet tule vaan jokainen irtonumero käydä selaimesta erikseen lisäämässä. A-versiossa ei pysty lehtitarjontaa edes selaamaan, se pitäisi tehdä nettiselaimessa, hoh. Oijoi miten kätevää! Not.




Piti heti tarkistaa onko iphonen ohjelma päivittynyt, mutta ei. Ilman rekisteröitymisiä, kirjautumisia, venkslaamisia. Avataan sovellus, luetaan lehti. Android 0 – ios 10, tässäkin tapauksessa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Keskiviikkoiset karvat


Titityyh. Parta katosi. Minulla oli koe sen suhteen siedänkö elämistä viikon ilman naaman sheivaamista, mutta äsken saunan jälkeen fiuh fauh normiparraksi jälleen. Huuh. Oli viikko pitkä aika kuten myös parta.

----

En välttämättä tahtoisi olla lohjalaisen kaivurikuskin nutussa tällä hetkellä. Miljoonan elisan ja saunalahden asiakkaan intervepit ja joidenkin puheluyhteyksien pimeäksi saaminen on loistosuoritus! Vieläkin (mobi)netti toimii tosi hitaalla, mutta eipä tässä kiire ole. Tuntuu hiukan myös hassulta miten operaattorin langat on yhdessä ojassa, jos yhden katkeaminen pimentää koko maan verkon.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kuinka voisi elää ilman?




Luin Gigantin mainoslehteä. Miten olen pystynyt tekemään tähän saakka elämäni eväät ilman automaagista sekoitinta? Tai pitämään grillin puhtaana? Oh...

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikko loppui

Eilen mm. hilluin, juoksentelin, saunoin ja vietin hyviä hetkiä saunamökissä kivan ihmisen seurassa.

Sunnuntaina monta tuntia liikkumista, glögiä ja Annas-pipperii. Hyvä päivä tämäkin! Uusi viikko voi alkaa.

Ps. Vähän boring olla näin lammasmäämää, mutta minkä sille mahtaa kun elämä on tasaista ja ihanaa ettei mitään rajaa <3

Typistetyt korvat ja häntä - kaunista

Näin aamulla lenkillä dobermannin, jonka korvat ja häntä oli typistetty. Karsean näköinen! Sitä enempi pisti miettimään mistä nuo pälliaivot haalii koiria joilta nuo tärkeät mielipiteen ilmaisimet on pilkottu pois. Eipähän tuo typistämisen kieltävä laki ole ollut voimassa kuin kohta 20 vuotta. Suomea ympäröivissä maissa ja lähihuudeilla samoin ei sallita typistämistä, mutta toki joissakin. Silti wanhoja hyviä aikoja haikailevat idiootit tuovat jostain leikeltyjä eläimiä Suomeen, koska se on ainoa oikea ulkonäkö niiden hyväkkäiden mielestä. Minusta niiden maahantuontikin pitäisi kieltää, kilpailu- ja koekielto on jo yli 10 vuotta ollut olemassa. En tiedä onko näyttelyissäkin, luulisi näin olevan.

Kuka muistaa miltä töpöhäntäiset/korvasilpotut koirat edes näytti? Mustaterrieri, suursnautseri, bokseri, dobermanni, monet terrierit, metsärotuiset koirat ja niin edelleen. Nykyisin hännälliset ja luppaiset korvat koirilla on ainoastaan normaali näkymä, friikkejä taasen nuo typistetyt sun muut ja ne pistää silmään eikä positiviisella tavalla lainkaan.

Meidän dobermanni näyttää tällä hetkellä hieman oudolta puolikkaan häntänsä kanssa, mutta vissiin siihen tottuu se itsekin. Ikimaailmassa en haluaisi koiralle vapaaehtoisesti tehtävän silppomistoimenpiteitä vain jonkun ulkoisen ominaisuuden takia, typerää että sellaisia vielä löytyy. Hyi. Huvittava se ulina aikoinaan siitä miten koirat vaurioittavat itseään heiluvan hännän kera kun tuo laki oli tulossa. Ei tietenkään koira osaa käyttää häntäänsä vaan törkkää sen joka väliin ja muuta beeässää.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Brittikartanoiden salaisuudet

Olen tuijotellut pari kertaa ykköseltä keskiviikkoisin tulevaa historiadokumenttisarjaa nimeltä Brittikartanoiden salaisuudet. Viime viikolla vuorossa oli Chatsworthin kartano. Voi tahvo kuinka upeat nurkat ja puutarhat, vesisysteemit, kaikki! Tuli hinku lähteä visiitille sinne(kin). Melkein ehdin ehdottaa vaimolle kevätmatkaa Englantiin, mutta samassa muistin, että meillähän on tuolloin yksi kappale tosi pientä vauvaa näiden nykyisten lisäksi, joten ei kuitenkaan. Todennäköisesti kyseinen kartano on siellä tulevaisuudessakin.

----

Hommasin itselleni partiolaisten joulukalenterin. Joudun varmaan jakamaan sen meillä asuvan naisen kanssa ellen keksi hänelle omaa. Kirjakaupasta löysin mukavia SLL:n joulukortteja. Ihan vaan kaiken varalta, jos joulukorttiaskarteluni ei tuotakaan haluttua lopputulosta. Oikeammin tahdon lähettää yhdelle pikkusiskolleni just sellaisen.

Tänään


1) Söin pitsaa aamiaiseksi.
2) Hankin vanhemmalle tyttärelle uusia vaatteita, koska hän on yllättäen kasvanut ulos aiemmista hynttyistään.
3) Kävin samaisten tyttöjen kanssa tuhannen muun kollegan kanssa riekkumassa Isoon kylän keskustassa. Tilanne saattoi edetä ilman rettelöintiä.
4) Katselin koiraa, joka katseli minua aina kun katsoin sitä ja käänsi pois päänsä kun minäkin käänsin.
5) Luin uuden akuankan.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mitä siellä tapahtui?

Näitä juttuja etten tajua mitä tapahtui ja mietin toimiiko kukaan niin.

Himmailin viime viikolla snadien kanssa kylässä isäni(ja äitini) ystäväpariskunnan tykönä. Lapseni sohvalla vieressäni Hesaria selaten. Eli suht asiallisesti, kuten aina(heh). Ovikello soi, tulija oli ihmisten vävy n. 2-vuotiaan naperon kanssa. Heppu ei tervehtinyt eikä mitään, sen sijaan kysyi anopiltaan onko teillä mitään ruokaa täällä, Matilda(nimi muutettu) tarvitsee ruokaa, haen Pekon(nimi muutettu) kanssa tänne. Lähti samantien hakemaan Pekkoa jostakin ja jätti hölmistyneen Matildan isovanhempiensa tykö. Vävy oli ollut tenavansa kanssa jossakin monta tuntia, snadilla toki nälkä. Mutta miksi se Pekkokin sinne täytyy hakea? Tai ylipäätään miksi edes tuli sinne, koska asuvat kaiketi parin kilometrin päässä--> ruokahuolto hoituu monasti paremmin!

Viiden minuutin kuluttua talossa oli tuo vävy, Pekko ja Matilda ruokapöydän ääressä lappaamassa ruokaa kiduksiin anopin avustamana ja häntä höykyttäen tyyppiä onko maitoa/mehua, sinappia... Aloin tekemään tenavieni kanssa lähtöä ennenaikaisesti, koska olin yhtäkkiä ylimääräinen. Monen vuoden näkemättömyyden jälkeen olisi ollut hienoa kuulla kuulumisia ihmisiltä jotka olen tuntenut koko ikäni. Mutta noup, vävy "riisti" meiltä vierailutilanteen törkeän arsemaisella käytöksellä, laiskuudella ja ällöttävällä moukkamaisella minäminäminä-itsekkyydellä.

Ei kuuna päivänä tulisi mieleenkään viedä naperoitani ja itseäni hostattavaksi vaimoni vanhemmille, isälleni tai äidilleni, yhtään kenenkään tykö tuolla tavoin, ilmoittamatta(vävyllä ei ollut mikään hätä) ja sivuuttaa mahdolliset vieraat ihmiset. Tervehditään, se on vähintä mitä voi tehdä! Käsipäivää saattaa ylittää käsityskyvyn ettei sillä tavalla vaikka normisti tuntemattomat ihmiset ensimmäistä kertaa niin toimivat. Ainakin minä ja lukuisat muut, mutta jos lusikalla...jne.

Mietin mikä minussa ärsytti eniten ko. tynkävierailun jälkeen. Luultavasti pelkästään hölmö tuppautujavävy, joka odotti saavansa passausta välittömästi ilman mitään kysymystä onko appivanhemmilla mahdollisesti muuta menoa tai tekemistä. Tympi myös hieman ihmiset joiden tykönä olin kylässä. Täytyykö se vävy opettaa tuollaiseen palveluun joka sivuuttaa muut ihmiset? Omat vanhempani saati vaimon vanhemmat ei tasan varmasti ignoroi vieraitaan sen takia kun saavat vävynsä/poikansa ja lapsenlapset luokseen kylään. Mutta tosiaan, tarinan mäntti oli tuo vävy, jonka nimi ei minulle selvinnyt.

On jotenkin hupaisaa olla pienten lasten vanhempi näin vanhana. Jotkut samassa tilanteessa olevat vanhemmat ovat minua yli 20 vuotta nuorempia ja joissakin jutuissa se näkyy hurjana kuiluna ja/tai eroavaisuuksina. Tosin käyttäytymissäännöt ja hyvät tavat ei katso ikää. Niitä joko on tai ei ole.

Valonkantaja


Ensin se oli aamulla ettei oliskaan, oli vaan sumu mutta boom! Sitten se tuli. Jihaa!

Jos ihmiselläkin olisi häntä

Tuli mieleen eräästä sähköpostista notta miten paljon helpompaa ihmisten välinen kanssakäyminen olisi, jos häntäluun päästä jatkuisi häntä! Hännän asennoista pystyisi tulkitsemaan kaiken sen mitä ei sanota, onko iloinen, surullinen tai tarkoittaako tyyppi mitä sanoo. Tuttavaa näkiessä ja iloisena ylipäätään häntä viuh viuh. Jonkin vieraan kohdatessa häntä on hetken paikallaan sojoksissa, mutta tutustumisnuuskaisun jälkeen se alkaa hieman lepattamaan sitä enempi mitä mukavampi uusi ihminen on. Tosin häntä voisi vaikeuttaa joitakin juttuja kuten, no ei se mitään vaikeuta. Sellainen vaan!

----

Hauska mainos, jonka näin kitimarketin lättytelkoissa. Ei pidä katsoa nälkäisenä.

----

Tajusin vaihteeksi, että yksi maailman parhaista juomalaseista on Coca Cola-lasi. Pätevä, käteen sopiva muotoilu ja lisäksi se ei ole liian painava puolitoistavuotiaallekaan. Meille niitä on kertynyt kotipizzan kaupanpäällisinä. Jostakin pitäisi haalia pari lisää.

----

Talouden veitset pitäisi uusia. Kaikki. Minä typerä älykeijo laitoin joku aika sitten Sanelli-veitseni astianpesukoneeseen ja tyhmyyden multihuipentuma oli vielä se, kun en heti tyhjentänyt astioita ohjelman päättyessä. Prrrh. Nyt veitsissä on ruostepilkkua, kahvat on tyhmät ja mitä vielä, ei ole enää ilo tehdä mitään. On niillä jo ikääkin vissiin 15 vuotta eikä teroitusvaraa juurikaan ole, mutta olisihan ne mennyt vielä vuoden kaksi. Mikään jäykkä hackmanfiskars ei tule kyseeseen, todennäköisesti hankin samaa hyväksi todettua veitsisarjaa, mutta olen katsellut sillä silmällä myös Mac-merkkisiä pilkkojia. Neuvo: Ei kannata pestä veitsiä mitenkään muuten kuin juoksevan veden alla ja kuivaus samantien.

----

Nousin 5.30 askartelemaan joulukortteja. Hilettä ja folioirtotähtiä yms on mahdollista käyttää sotkematta silloin kun muu perhe on vielä unessa. Todellisuudessa nukahdin eilen illalla jo yhdeksältä joten unta ei riittänyt enempään kuin puoli viiteen. Luultavasti masennun ja vaivun itsesääliin, kun katselen Strömssöötä ja siellä askarrellaan jotain ihkua joulukoristetta ja vertaan niitä tekemiini kortteihin. Noh, en vertaa, mutta voisin Arttoriuksen römssö-ohjelman silti tehdä.

----

Urheilua, ulkoilua ja ruoanlaittoa. Tänäkin sunnuntaina.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kovan onnen Pete


Elämänsä aikana hurtta on pudonnut kalliolta ja murtanut jalkansa, se on ollut hukassa 10 tuntia, piskin sterilointihaava on repeytynyt ja niin edelleen.

Tällä viikolla koira on ollut todella vaisu ja ryytynyt. Eilen sitä aloin hipelöimään ja sain melkein hampaat ranteeseeni häntää koskiessa. Ikinä koskaan milloinkaan ei ole tehnyt niin, joten joko häntään koski tai sitten johonkin muualle. Eläinlääkärin odotustilassa hokasin, että hännänpää on aivan kylmä. Taas murrr. Ell hokasi saman, syynäiltyään sanoi hännänpäässä olevan kuolio. Ennen kuin ehdin ajatella mitä se tarkoittaa, lääkäri sanoi notta hännästä pitää amputoida osa. Kaikkea ei tarvitse ja hyvä niin, koiralla olisi vieläkin oudompaa oleminen kun on tottunut häntänsä vispaamiseen. Eilen se sai antibioottia ja kipupiikin, olikin illalla paljon virkeämpi. Päivällä hännästä nipsaistiin pois vajaa puolet. Huomenna koira on taas tuttu itsensä, joskin heilutin on vajaampi.

Lapsista on paljon iloa, mutta tarvittaessa myös iso huoli. Ei ole merkitystä onko lapsella karvat, höyhenet tai ihmisnahka.

torstai 13. marraskuuta 2014

Ikiliikkuja Colgaten tapaan

Hankin yläkerran kylppäriin itselleni sähköhammasharjan, Colgate-merkkisen. Tuotteelle luvataan 30 päivän kokeilujakso, jonka jälkeen hammasharjan voi palauttaa saaden rahat takaisin ellei ole tyytyväinen. Minä en ollut lainkaan, joten nyt haeskelen paikkaa, johon voisin hammasharjani palauttaa. Alakerrassa mulla on Braun, kuten on ollut viimeiset 20 vuotta. Ei pidä vaihtaa hyväksi havaittua mihinkään. Pätee aika moneen asiaan!
1. Pakkauksen ulkopuolella lukee teksti. 2. Pakkauksen sisällä lisätiedot. 3. Colgate.fi, ei minkäänlaista ohjetta lupauksesta huolimatta.

4. Google auttaa. 5. Jaahas, taas uusi sivusto josta palautusohje osoitteineen löytyy. 6. Bullshit. Jälleen samanlainen sivusto josta edelleenkään ei löydy sitä ohjetta saati palautusosoitetta tai niin mitään.

Colgaten tyytyväisyystakuu on näemmä tehty sellaiseksi, että kukaan ei saisi hammasharjastaan euroja takaisin. Pah ja pöh.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuuklin' around

hirsitalon lämmitys maksaa - Minun kotona koko viime vuonna 2013 n. 2500 1800 euroa, sis lämmityssähkön märkätiloissa että sähkölaskut muutoinkin. Lämmityksen osuus jotakin 800 euroa.

[erään blogistin] oikea nimi - Jo on huvit!

stubb suunto - Sellainenhan sillä, nyt näemmä uusin ambit-malli. Hepulla ei ole pätkääkään ällitälliä sen suhteen sopiiko järjetön möhkylä ranteeseen puvun kanssa vai noup, mutta saahan suomalainen mittarivalmistaja mainosta.

kutsukortti syntymäpäiville 50 - emmä tiiä niistä, en tartte vielä muutamaan vuoteen sellaista

susanna vainiola - Mukavan kuuloinen toimittaja mukavilla jutuilla varustettuna.

riistakamera - Meillä scout guard sg560K, olen ollut tyytyväinen

ruokamenot - Täällä n. 400 euroa kuukaudessa, sis. satunnaiset ulkona nokkimiset ja "turhakkeet" kuten jäätölö.

säästäminen mikä järki - Ai mikä järki? Paljonkin järkeä. Vai onko se muka vanhanaikaista?

saukon poikanen (sekä oravan, sorsan että kissan) - söötti, kuten nuo muutkin eläväiset

vapaaehtoisesti lapseton - Siitä vaan, väkeä on pallolla reilusti muutoinkin.

villisian jätökset - Varmaan samaa näköä kuin aidatuilla nöffeillä.

työkone - Sehän voi olla mikä tahansa, kuten pyromaanilla bensakanisteri ja tulitikut.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Saunalahti vs. DNA


Hankin testiin DNA:n prepaid 4g-liittymän. Uteliaisuutta notta toimisiko ko. laakin 4g-yhteys täällä meillä. Saunalahden(oma liittymä) ei toimi, eikä tietty tarvitsekaan, koska 3geellä netti pyörii ihan jees, joskin välillä jotain hitautta, mutta niin kai kaikessa.

 
Vasemmalla Saunalahden speedtest-tulos, oikealla dna:n. Ei siis mitään syytä vaihtaa liittymää.(Huom. S)

Ps. RaXu mainostaa jotakin kalaöljyä. Mitä puoliso edellä, sitä toinen perässä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Miksei...

kukaan tule soittamaan tunnelmallista kitaramusiikkia taustalle, kun fiksaan jotakin vehjettä tai teen leipää? Eikä kukaan ole ottamassa lähikuvaa videokameralla lähelläni olevista esineistä joissa näyn utuisasti taustalla? Haluun strömssööseen asumaan! Jämpti on näin. Tai sitten mä voin vaan jatkaa asumista tässä nykyisessä kodossa, koska parempaa ei ole.

Kivoja asioita

Saunominen

Uiminen

Juokseminen

Hyvässä seurassa oleminen

Syöminen

Musiikin kuuntelu kuulokkeista

Kasvien kastelu

Ruoan tekeminen ja leipominen

Meren ja järven äänimaisema

Myrsky ja voimakkaat sääilmiöt

Puinen pöytä ja huonekalut

Jalat koukussa istuminen tai lattialla lojuminen

Kylmän veden juomisen jälkeinen tuntu tyhjässä vatsassa

Kasvot ja nenä naisen hiuksia tai ihoa vasten

Tuulen kahina puissa

Hiekka varpaiden välissä ja heinä jalkojen alla

Maan tuoksu

Nauru

Lapset

Eläimet

Nukkuvat eläimet ja ihmiset

Koneet ja laitteet (ja niiden korjaukset)

Kauppojen tavarahyllyt joissa artikkelit siisteissä järjestyksissä

Autolla, traktorilla, veneellä tai mönkijällä ajelu

Hienot valaistukset, esim. Naistenlahden voimalaitos tai Sääsjärven silta

Lentokoneiden ja laivojen lähdöt tai saapumiset

Jälleennäkeminen

Sumu

Hattara

Liikunnan jälkeinen olotila

Sohva

Inhottavia asioita

Märkä pyyhe, sukat, kengät, istuin johon istuu ja housut kastuu

Pölyävä hiekkatie ja pöly ylipäätään

Mopojen(ei Honda Monkey, suzuki pv tai skootterit) ja moottoripyörien ylikovat äänet

Suihkun ensimmäiset kylmät pisaukset

Purukumin ja banaanin syöntiäänet

Nieleminen, jos kurkku kipeä

Poltettujen lämpökynttilöiden kuoret

Häikäisevät valot autoissa

Limaiset ja kylmät asiat kuten vihreät pavut tai perunan kuoret

Käsin tiskaamisen aikana näkyvät mahdolliset ruokahiutaleet tiskivedessä(siksi huuhtelu tai esipesu sellaisille astioille jotka pestään käsin nk. perinteisesti)

Viheltely liian korkealta

Vaatteiden pesuohjelaput ja fleecevaatteet

Mikrokuituliinan tarttuminen käden ihoon

Nivelten rutina

Savun haju

Vetävät nurkat, ikkunat ja kylmät lattiat

Liian lyhyet helmat (omissa) paidoissa ellei ole kesä

Minkä tahansa tappamisella ja kuolleilla mässäily

Likaiset paikat

Epähygieeniset ihmiset

Joidenkin teknisten paitojen painatuksen tai sauman hinkkautuminen buubseja(omiani) vasten (oli eräs lempiöpaita mutta piti hylätä se em. asian takia, höh)

Karva suussa

Roska silmässä

Vesi korvassa

Jugurttipurkin kannessa/yläreunassa tai isommissa purkeissa kaatonokassa luuhaava sisältö

Kengän pohjaan tarttunut kivi ja sen hinkkautuminen lattiaa vasten

perjantai 7. marraskuuta 2014

Mixed



Brööm, brööm bröm ööön nnööönnnöööön. Hän on huollettu. Kohta pääsee mehtähommiin.

----

Televisiosta tuli dokumenttielokuva edesmenneestä A. Sennasta. Kyseinen laji(F1) ei ole ikinä napannut, mutta tuo oli hyvin tehty pätkä(tai pitkä, kesto yli pari tuntia) kiinnostavasta persoonasta ja elämästä.

----

Pakkaus sisältää yhden miehen. Bruttopaino 112 kilogrammaa. Lisäaineeton. Luonnonmukaisesti tuotettu ja kasvatettu. Avattuna säilytys huoneenlämmössä. Pitää jokaisesta sääilmiöstä, mutta varjeltava jäätymiseltä.

----

Luuhasimme koko posse Messukeskuksesssa. Tänä viikonloppuna siellä on ELMA-, lemmikki- ja metsämessut. Lemmikkimessut alkaa kaiketi vasta huomenna, mutta Elman puolella oli paljon karvaista ja höyhenpeitteistä katsottavaa ja jotakin ostettavaa kuten puurohiutaleita.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Asioita

Tienasin viime vuonna Kelan tukia ~10800 euroa. Maksoin niistä veroa 10 prosenttia. Pääomatuloja jonkun verran, joista veroja kaiketi 32 %. Höh, miksi en ole uutisissa?

Puolivuosittaiset. Ensimmäisellä ranskanbulldogilla eilen, toisella tänään. Hyvin synkronoitu niiden ohjelmisto. Doopermanni on steriloitu, sille ei tule pms-oireita.

Söin kauden ensimmäisen piparin marketissa. Hyvää oli. Pudotin murusia huiviini, sekin tuoksui piparkaakulle.

Häh? Lisää keskimäärin tietyssä iässä mitä tehdä löytyy Helsingin Sanomien  kyselystä. Huh.

Luuhasin naperoiden kanssa Isoolla Kylällä pari tuntia aamulla. Hankimme mm. juustoja kauppahallista, kun vieläkään niitä ei tuoda kotiin!

Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä Interflora-palvelua. Kätevä!

Olen unohtanut Fingerporien selaamiset yli kuukauden, ehkä kahden ajalta. Kamalaa! Samalla hienoa, kun sain lukea monta kerralla. Asiakasneuvoja parin päivän takaa, sellaista joskus tarvittaisiin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lapsille nimiä

Nimiasia on ollut meillä framilla. Tulevan henkilön nimi on päätetty, toinen nimi solahtaa paikalleen kun niitä makustellaan kotvanen. Mikään varsinainen kiirekään ei ole, mutta onhan se kiva, kun otuksella on nimi valmiina. Siihen liittyen törmäsin eioototta-blogissa pari päivää sitten tällaiseen tekstiin.
http://eioototta.fi/pitaako-sisaruksilla-olla-samankaltaiset-nimet

Niin, pitääkö sisarusten nimien muistuttaa toisiaan? Entä onko pakko käyttää sukulaisten, vaarien ja tätien nimiä? Täytyykö jotakin tehdä, koska perinne velvoittaa? Kokeeko snadi olevansa eriarvoisempi, jos nimi ei muistuta jo olevia vanhempia sisaruksia?

Minusta blogitekstin jotkut kohdat ovat hassuja tai outoja tai lähinnä ei ole tullut mieleen miettiä tenavain nimiasioita tuolla tavoin ainakaan tositarkoituksella.
Meidän lapsilla nimistö ei ole keneltäkään perittyä, vaikka uusina tulevina vanhempina mietimme myös sukulaisiamme löytyisikö lainaan sieltä. Ehkä joo, mutta mitään tarvista ei ollut. Ensimmäisen nimi tuli vahingossa muutaman eitodellakaan-nimen jäljiltä. Hän ja äitinsä jakaa saman toisen nimen, mutta sekin vain siksi kun ko. nimi on kiva ja kaikkea muutoinkin, se olisi saattanut tulla ilman äidin nimeä. Toinen napero nimettiin vielä kauempaa liipaten yhtään kehenkään. Hän on luultavasti tuohtunut meille tulevaisuudessa nimestään muista syistä.

Minusta suvussa olevat perintönimet ovat hieman blaah, siis jos pitäisi omille nappuloille niistä kehittää kutsumanimiä. Naisen suvun ihmisillä on saksalaisia ja ruotsalaisia nimiä ettei niitä huolittu siksikään, kun ei sopinut. Eipä siinä, hyviä nimiä niissäkin, mutta ei vaan tuntunut oikealta mikään vähänkään potentiaalinen. Oman sukuni äidinpuoleisia tsekkihenkilöitä en edes tuntenut silloin eikä muutoinkaan ollut mitään siteitä tuntemattomuudesta johtuen, joten fiuh fiu. On kaunis ajatus käyttää rakkaiden ja läheisten sukulaisten nimiä, näin nimestä voi tulla aina mieleen kultainen Aune-täti tai Keijo-vaari, mutta miksei myös snadi voisi olla myös "rasitteeton" siltä osin? (Vaikka minulle on täysin sama mitä muut tekevät)

Yksi mitä en sitten taas voi käsittää lainkaan on Kaija Harrintytär-veivaukset. Kaija varmaan ymmärtää olevansa isänsä lapsi ilmankin, että nimeen pitää kiinnittää nimijokaeitarkoitamitään-pöhinä. Muualla Skandinaviassa nuo isän tyttäret ovat verrattain yleisiä, kuten Norjassa ja Islannissa. Ei uskoisi tasa-arvon aikana tai sitten ajattelen vain väärin. Minusta lapsi on nk. turvassa ilmankin, että on olemassa Arttoriuksentyttäriä. Samoin kun en näe itseäni "luovuttamassa" tulevaisuudessa lapsiani tulevalle puolisolleen, mikäli avioliittoon/rek.parisuhteeseen päätyvät, mutta se ei taas liity nimiöintiin.

Tärkeintä vissiin, että tenavalla on nimi.
----

Toinen samaan blogiin liittyvän jutun yhytin kesällä, mutta sopii vaikka nytkin, hääpäiviä yms juhlapäiviä ihmisillä on ympäri vuoden. Blogitekstissä oli ajankohtaisuuteen liittyvää isän/äitienpäivään kommentointia, jota periaatetta(?) olen omassa suhteessani noudattanut ilman pakkoa. Kun on äitienpäivä, teen vaimolleni esimerkiksi kakun, koska hän on lapsilleni loistava äiti. Muodostan hiljaisen blaah-töräyksen, jos kuulen jonkun sanovan ettei muista puolisoaan kortilla isän- tai äitienpäivänä, koska se puoliso ei ole hänen äiti tai isä. Ihanko totta? Kukin silti tavallaan enkä päätä toisten tekemisistä. (Jos se ei ole vielä selvillä)

Ps. Privablogini on tällä hetkellä sellaisella asetuksella, että vain minä sitä pystyn lukemaan. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Viikko 44

Mm.

Hyppäsin huollattamassa vaimon äidin autoa. Automaaginen vaihteisto aiheuttaa tovin mietintää notta mites tää ny tapahtuukaan, mutta sujuihan tuo kun käskee vasenta jalkaa pysymään paikalla. Samalla reissulla unohdin Jumbon toilettiin kulkimen avaimet, mutta sain ne lopulta. (Kiitos Tommi-nimiselle vartijalle.)


Luuhasin eilen naisen kanssa kemuissa. Kietaisin kupuuni hämähämähäkkisen.

Sealifessa on myrtsi kala ja monta muuta hupaisaa uiskentelijaa.

----

Kohta lähden viemään kylän hautausmaan muistokivelle kaksi kappaletta kynttilöitä. Ainoa asia, joka täytyy tehdä pimeässä. Valoisaan aikaan kynttilöitä ei näy.