sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lapsille nimiä

Nimiasia on ollut meillä framilla. Tulevan henkilön nimi on päätetty, toinen nimi solahtaa paikalleen kun niitä makustellaan kotvanen. Mikään varsinainen kiirekään ei ole, mutta onhan se kiva, kun otuksella on nimi valmiina. Siihen liittyen törmäsin eioototta-blogissa pari päivää sitten tällaiseen tekstiin.
http://eioototta.fi/pitaako-sisaruksilla-olla-samankaltaiset-nimet

Niin, pitääkö sisarusten nimien muistuttaa toisiaan? Entä onko pakko käyttää sukulaisten, vaarien ja tätien nimiä? Täytyykö jotakin tehdä, koska perinne velvoittaa? Kokeeko snadi olevansa eriarvoisempi, jos nimi ei muistuta jo olevia vanhempia sisaruksia?

Minusta blogitekstin jotkut kohdat ovat hassuja tai outoja tai lähinnä ei ole tullut mieleen miettiä tenavain nimiasioita tuolla tavoin ainakaan tositarkoituksella.
Meidän lapsilla nimistö ei ole keneltäkään perittyä, vaikka uusina tulevina vanhempina mietimme myös sukulaisiamme löytyisikö lainaan sieltä. Ehkä joo, mutta mitään tarvista ei ollut. Ensimmäisen nimi tuli vahingossa muutaman eitodellakaan-nimen jäljiltä. Hän ja äitinsä jakaa saman toisen nimen, mutta sekin vain siksi kun ko. nimi on kiva ja kaikkea muutoinkin, se olisi saattanut tulla ilman äidin nimeä. Toinen napero nimettiin vielä kauempaa liipaten yhtään kehenkään. Hän on luultavasti tuohtunut meille tulevaisuudessa nimestään muista syistä.

Minusta suvussa olevat perintönimet ovat hieman blaah, siis jos pitäisi omille nappuloille niistä kehittää kutsumanimiä. Naisen suvun ihmisillä on saksalaisia ja ruotsalaisia nimiä ettei niitä huolittu siksikään, kun ei sopinut. Eipä siinä, hyviä nimiä niissäkin, mutta ei vaan tuntunut oikealta mikään vähänkään potentiaalinen. Oman sukuni äidinpuoleisia tsekkihenkilöitä en edes tuntenut silloin eikä muutoinkaan ollut mitään siteitä tuntemattomuudesta johtuen, joten fiuh fiu. On kaunis ajatus käyttää rakkaiden ja läheisten sukulaisten nimiä, näin nimestä voi tulla aina mieleen kultainen Aune-täti tai Keijo-vaari, mutta miksei myös snadi voisi olla myös "rasitteeton" siltä osin? (Vaikka minulle on täysin sama mitä muut tekevät)

Yksi mitä en sitten taas voi käsittää lainkaan on Kaija Harrintytär-veivaukset. Kaija varmaan ymmärtää olevansa isänsä lapsi ilmankin, että nimeen pitää kiinnittää nimijokaeitarkoitamitään-pöhinä. Muualla Skandinaviassa nuo isän tyttäret ovat verrattain yleisiä, kuten Norjassa ja Islannissa. Ei uskoisi tasa-arvon aikana tai sitten ajattelen vain väärin. Minusta lapsi on nk. turvassa ilmankin, että on olemassa Arttoriuksentyttäriä. Samoin kun en näe itseäni "luovuttamassa" tulevaisuudessa lapsiani tulevalle puolisolleen, mikäli avioliittoon/rek.parisuhteeseen päätyvät, mutta se ei taas liity nimiöintiin.

Tärkeintä vissiin, että tenavalla on nimi.
----

Toinen samaan blogiin liittyvän jutun yhytin kesällä, mutta sopii vaikka nytkin, hääpäiviä yms juhlapäiviä ihmisillä on ympäri vuoden. Blogitekstissä oli ajankohtaisuuteen liittyvää isän/äitienpäivään kommentointia, jota periaatetta(?) olen omassa suhteessani noudattanut ilman pakkoa. Kun on äitienpäivä, teen vaimolleni esimerkiksi kakun, koska hän on lapsilleni loistava äiti. Muodostan hiljaisen blaah-töräyksen, jos kuulen jonkun sanovan ettei muista puolisoaan kortilla isän- tai äitienpäivänä, koska se puoliso ei ole hänen äiti tai isä. Ihanko totta? Kukin silti tavallaan enkä päätä toisten tekemisistä. (Jos se ei ole vielä selvillä)

Ps. Privablogini on tällä hetkellä sellaisella asetuksella, että vain minä sitä pystyn lukemaan. 

7 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Meillä on täällä perhe jonka lapset ovat Jonna, Janna, Janni, Jonne, Jenni, Janne ja Sanna (jos en unohtanut jotakuta). On vaikeaa muistaa kuka on kuka ;-)

Arttorius kirjoitti...

Eikö Jennaa ole? Voi hyvänen aika... :D

Marjaana kirjoitti...

Hetkinen, Jenna puuttuu!

Mä kyllä ehdotan seuraavan kerran kun äidin näen, että on aika tehdä iltatähti ;-)

Marjaana kirjoitti...

P.S. Miksi?

Arttorius kirjoitti...

Ps. Ihmisahdinko ;] Ei toki, jokin... Piiloutumistarvis. Ei vakavaa, vain sellainen hetkisen.

Puskissa kirjoitti...

Katleenan blogi on välillä aika ärsyttävä ja sehän on tarkoituskin. Ihan fiksu nainen, vaikken kaikesta samoina jattelekaan. Tuohon nimijuttuun twiittasin hänelle vastaukseksi, että meillä oli lieviä vaikeuksia löytää sopivia pojannimiä, kun miehen suvussa on 1600-luvulta lähtien annettu J-kirjaimella alkava kutsumanimi.

Arttorius kirjoitti...

Mä tykkään ko. ihmisen esille nostamista asioista ja kirjoitustavasta ylipäätään.
Muistankin tuon, että teillä on pitkä perinne J-kirjaimissa. :]