maanantai 22. joulukuuta 2014

73 euron ostokset

Iltapäivällä hyppäsin vielä kerran Pirsmatissa. Edelläni oli nainen, joka vaikutti erityisen iloiselta. Hymyili, jutteli kassalle ruuhkista ja oli vaan spesiaalimmin iloinen. Syykin selvisi, 72 ja risat euron ostoksista ihminen maksoi kupongilla, josta tajusin että se on Hyvä Joulumieli-keräyksen 70 euron "seteli" joita jaetaan niille joille jaetaan. En tiedä miksi, mutta tuli valtavan paha olo. Mietin kuinka käytin yli 60 euroa pelkästään aamulla Stockmannille ja kauppahalliin, satasen P-kauppaan. Tosin syömme tämän päivän hankintoja viikonloppuun saakka ja vielä piisaa viemistä jouluaattona ystäväperheen joulupöytään enkä erityisemmin osaa tai edes ole syytä tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei meidän tarvitse laskea euroja(vaikka vähällä tullaankin toimeen).

Takaisin kassahihnalle. En osaa sanoa miksi se tilanne jäi mieleen pyörimään. Mietin, että siinä on naisen perheen varmasti pitkään aikaan ruokaa jota ei ole tarvinnut laskea riittääkö rahat siihen, silti nuokin ostokset oli tarkasti laskettu. Mietin sitä kuinka itse kärvistelin pari vuotta teininä kaurapuuron voimalla kun menojen jälkeen ei ollut rahaa ostaa itselleni ruokaa eikä ylpeys riittänyt mennä lapsuudenkotiin sanomaan notta antaisitteko ruokaa. Mietin miten paljon keljummin minulla voisi olla kaikki, jos en olisi vaikka parantunut kahdesti, jos en olisi toipunut, jos sitä ja tätä, ihme syväilyä.

Maksoin tulitikkuni ja menin "samaa matkaa" edelläni olleen naisen kanssa, jolla oli kantamuksia kummallekin kädelle. Liekö omituinen oloni tai mistä lie, mutta pikaistuksissa lykkäsin ihmisen käteen pari seteliä, koska hän varmasti tekee niillä enempi mitä minä, olisin ostanut bensaa. Painelin äkkiä menemään autolle taakseni vilkaisematta, tunsin itseni ääliöksi. En ole varma olenko sellainen, siltä silti tuntuu vieläkin. Eikä mistään tekemisistään ole mitään järkeä tai syytä jauhaa, mutta vaikka selityksenä ihmisille joiden kanssa iltapäivällä ja alkuillalla vietin notta miksi olin omissa ajatuksissani vaikka läsnä olinkin. Mietin vain kuten vieläkin.

11 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Oi ja voi, mulla tuli itku.

Sä olet ihana!

Arttorius kirjoitti...

Enku haluisin olla ropotti. :D

Marjaana kirjoitti...

Se oisi joskus niin paljon helpompaa!

Maelka X kirjoitti...

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Asioitten miettiminen on joskus tosi raskasta. Mulle tulee usein mieleen, että miksi minä en ole jonkun toisen heikomman osassa, miksi minulla on ollut normaali lapsuus ja jollain toisella ihan kamala. Miksi minulla ei ole sitä kuolemaan johtavaa sairautta joka jollain toisella on. Miksi juuri minulla on hyvä normaali elämä. Sitä ei meinaa käsittää.

Hyvä, että annoit naiselle setelit kun sulla kerta oli mitä antaa.

Puskissa kirjoitti...

Jotkut asiat vaan iskee. Olit kiltti :)

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi, et ole ääliö. Varmasti tämä nainen sai nyt hankittua muutaman lahjan, tai sitten jotain jota perhe kipeästi tarvitsee. Tämä on ihana blogi <3. Ihanaa ja rauhallista joulua koko perheelle!
-Susanna

Marra kirjoitti...

Hienosti teit :) Aikoinaan kun itsellä oli kanssa joskus 18-vuotiaana tiukkaa, muutama kolikko rahaa jne ja törmäsin kaupungilla yhden kaverin isään, jolle en mitään sanonut asiasta, mutta joka jotenkin sen asian musta luki ja hän antoi mulle yhtäkkiä viiskymppiä ja muistan miltä se tuntui. Se oli niin ihanaa, että itkeä teki mieli. Sen jälkeen uskaltauduin sanomaan sille, että mulla ei ole yhtään rahaa. Sitten tuo antoi vielä 20 euroa lisää, kun kuuli, ettei yhtään. Kyllä se oli mulle silloin iso asia ja opetti myös itseä sikäli, että yritän muistaa sen itsekin, kun oma tilanne on eri, että osaisin olla tarvitsevaa varten, silloin kun itsellä on siihen mahdollisuus. Joskus voi auttaa niin helposti, että itselle se ei ole juuri mitään, mutta sille toiselle se voi olla kahden viikon pelastus.

Mun työpaikalla voi kans käyttää noita Hyvä Joulumieli -seteleitä ja firma on myös lahjoittanut sinne. Lisäksi työntekijöiltä kerätään myös siihen, siis jos joku haluaa tuohon joulukeräykseen vapaaehtoisesti antaa. Joku tavoitekin oli laadittu, kuinka monta seteliä haluttais pystyä jakaan. Mun mielestä sikäli kiva lahjoituskohde, että menee suomalaisille vähävaraisille perheille nimenomaan, joilla on oikeasti ja tutkitusti tiukkaa.

Jotenkin mua koskettaa myös tuo, että se nainen oli kassalla erityisen iloinen. Ihanaa, että ne setelit tuottaa iloa ja on varmasti iso juttu monelle saajalle :)

Arttorius kirjoitti...

:]

elina kirjoitti...

Näin jouluaattoiltana sain iloita tyttären saamasta lahjakortista. Kortin antoi neuvolan täti joka oli saanut kortteja yksinhuoltajille ja vähävaraisille annettavaksi:D

Arttorius kirjoitti...

Hienoa :]