perjantai 26. joulukuuta 2014

Asioita, joita en tajua part 3419

Yliholhoavat vanhemmat
Murrosikäistä tenavaa ei voi jättää hetkeksikään yksin, koska onhan se niin pieni. 13-vuotiasta ei voi päästää yökylään, koska voi ollakin että menee pahoille teille. Huoltaja ei voi ulkoilla tai käydä ruokakaupassa keskenään, koska 10-vuotias ei voi olla puolta tuntia yksin. 17-vuotiaalle soitetaan hammaslääkäriaikaa äidin toimesta, koska ei osaa. Samaiselle soitetaan joka aamu töistä että onhan varmasti herännyt ettei myöhästy koulusta. 15-vuotiaan vuodevaatteet vaihdetaan äiskän toimesta ettei teini vaan rasittuisi.

Tosi allergisen vauvan imetys koska oltava hyvä äiti
Kun oireettomaksi voisi päästä vitamiini- ja ravintoainetasapainoitetulla tuttelipurkkivastikkeella. Sen sijaan sädekehää riippana kantava äitihenkilö jättää ruokavaliostaan lähes kaikki ravitsevat ja maistuvat ruoka-aineet, koska täysimetys on ainoa oikea asia.

Eläminen toisten odotusten mukaan
Mennään yliopistoon opiskelemaan lääkäriksi, koska koko suku on lääkäreitä, vaikka oikeasti kiinnostaisi perustaa pitopalvelu. Soitetaan pianoa, vaikka tekisi mieli soittaa bassoa, mutta kun vanhemmat ovat kustantaneet yksityistunteja kahdeksi vuodeksi.

Pakkovierailut
Pakko mennä vierailemaan sukulaiselle/ihmisen luokse, jota ei voi sietää ja jonka kanssa ei tule toimeen. Käydään kylässä ja vietetään aikaa ihmisten seurassa joiden kanssa ei oikeasti haluaisi olla tekemisissä. Pakko pitää yllä pakkoihmissuhteita vain siksi koska on tottunut. Pakko lähteä vanhempien luokse mukavasta kodista joululomaksi vaikka oikeasti tahtoisi olla kotona kiireisen arkirumban jälkeen. Pakkopakkopakko... Kyllä ei ole mikään pakko.


Sitä että kaverille/ystävälle pitää puhua ihan kaikki eikä mikään ole tabu aihe
Määritys kuultu joskus ja tuli mieleen juurikin. Onko jokainen ystävyys/kaverisuhde samanlainen? Pitääkö mukamas kaiken olla rajoittamatonta ja fiiliksiä viis funtsimatta kaikesta pystyä jauhamaan kaikkien kanssa? Mun mielestä noup, mun mielestä kaverien tai ystävien kanssa ei ole välttämätöntä puhua kaikesta eikä se silti tee ystäväkaverisuhteesta vähempiarvoista verrattuna johonkin muuhun. Enkä tajua että jostain ryntää määritykset että kaikkea pitäisi kestää vain siksi kun on kaveri.
En hehkuhehkuta lapsettomuushoitoja ja keskenmenoja kokeneelle lapsettomalle ystävälle vanhemmuuden autuutta tai velkasaneerauksessa olevalle kaverille kuinka hienosti olen hoitanut asiani elämässä eikä se tarkoita sitä että en voisi kaikesta puhua, mutta kaikesta vain ei ole tarvis puhua. Ja niin edelleen. Mun mielestä ystävyys/kaverisuhteessa ei ole mitään yhtä oikeaa määritelmää jota pitkin jokaisen on mentävä tai muuten ei olekaan kaveri kautta ystävä.
Kryptiikki olkoon.

3 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Höh, olit poistannu kommenttimahollisuuden tuolipostauksesta :(.

Arttorius kirjoitti...

Päkki :p Pistin pois siksi aikaa kun olin iltalenkillä. En ollut jaksavaisella tuulella lukemaan sähköpostista friikkiajatuksia :]

sirpa kirjoitti...

Olen samaa mieltä joka kohdasta. Tunnustan kyllä olevani ylihuolehtiva kuopuksen suhteen ( en tosin ihan noin pahasti)
Mutta kun yhden on melkein menettänyt, tulee vähän neuroottiseksi.
Toi viimeinen kohta edustaa sitä sydämen sivistystä, mitä kaikilta ei todellakaan löydy.