tiistai 16. joulukuuta 2014

Kahjot pirkanmaalaiset eläkeläiset

Kävin snadien kanssa tänään pikaretkellä Tampereella. Mulla ja äidillä on tapana käydä näin ennen joulua kiireettömällä lounaalla Gopalissa siellä tai Helsingissä Silvopleessa. Safka oli hyvää kuten aina, Tamperekin kiva kuten aina. Kävin myös morjestamassa yhtä vuokralaista kun vein hänelle uuden jääkaapin. (Kyllä ei ole normaalia käyntiääntä sellainen notta jääkaappi leimahtaa tuleen, huh!) Nokkimisen jälkeen sivakoitiin Pyynikille jälkiruoalle eli munkille.
Munkilla kahden riivinrautanaisen muodostama kaksikko pahoinpiteli kanssaihmisiä verbaalisesti valittamalla kaikesta. Koko ajan. Ihan koko ajan kaikesta äänekkäästi. Kyytiä sai vävyt, miniät, lapsenlapset, naapurit, kaupassa myyjät, postikuskit, lanttukin oli kuivaa, joku koira, hattumyyjä, ahne apteekkari, jne jne. Sitä tykitystä kesti siihen asti kunnes äitini kysyi mikä heidän mielestä on onnistunutta, eikö näkötornin munkki edes? Tooni aleni hiljaiseksi tyrmistykseksi. Äitini lähdettyä takaisin töihin naiskaksikko melskasi suureen ääneen notta on sitten todella epäkohteliaita laiskimuksia nuo Romanian romanit vailla mitään tapoja! Kummasti tuo "romanian romani" on ollut ikänsä töissä, opetellut sitä ennen tämän vaikean kielen ja vielä opiskellut itselleen uuden ammatin pari vuotta sitten tehden töitä täysillä 62-vuotiaana ilman pientäkään haikailua eläkkeelle homehtumaan ja valittamaan kaikesta mahdollisesta. 

Hmm, kaksikosta tuli eittämättä mieleen eräs aasintuntijaksi itseään kutsuva anonillinä tässäkin blogissa hyörinyt pirkanmaalainen kyttiä, työssäkäyviä ja luomuhörhöjä(jne) halveksuva eläkeläinen, joka alter egoillaan(mm Saara, SV, Veera Tampereelta and so on) erinäisten ihmisten blogeissa käy pörräämässä välillä. Ai niin eihän nyt sellaista tietenkään silti. Puspushaliruts esijouluterveiset metsänomistaja-crossfit-poliisilta, tulehan taas pälyilemään ;]

Taas paras matka oli kotimatka, niin se vaan on. Oivoi koti kultainen kun hän tervehti toivottavasti yhtä iloisena tulijoita kuin minä sitä! Iltapäivällä kylällä oli satukerhon joulujuhla, jossa vanhin snadimme oli mukana esityksessä. Hän esitti hyppivää kynttilää, heh.En tiedä olisiko kynttilän ollut tarkoitus heilua hieman, mutta tuo kynttilä pomp pomp.
Molemmat lapset näki ensimmäistä kertaa joulupukin lähi- ja sylietäisyydeltä. Nuorimmainen ehti kiskoa hetken pukkiparalta partaa ja vaihtoi lopulta miekkosen kanssa nenät. Iltasadun aikaan pukkia vielä ihmeteltiin koko jengi. Mikähän se sellainen edes on? Noh, runsaan viikon päästä voi taas tähyillä lisää, jos JP ehtii pysähtyä kyläpaikassakin.

Miksei enää pitkään aikaan Love Actuallya ole esitetty silloin kuin kuuluu eli 24.12.? Kyllä pitäisi johonkin reklamoida. Taas se pitää katsoa dvd:ltä!

4 kommenttia:

Rouva B kirjoitti...

Oi, Love Actually. Mitenkähän saisin siipan huijattua sohvalle katsomaan sitä kanssani? Ja vielä ilman valituksia? Karttaa hempeilyleffoja...

Arttorius kirjoitti...

Mulla se kuuluu jouluaaton leffaksi. Tai kestän jos näen sen vasta joulupäivänäkin.

Sun siippa salaa tykkää siitä, mutta valittaa, koska muuten ei olisi niin könsikäs! :D

Puskissa kirjoitti...

Love actually on ihana. Pitänee katsoa se 'Nightmare before Christmas'in lisäksi.. tänä jouluna ei ole vanhuksiakaan häiritsemässä.

Arttorius kirjoitti...

Mä en ole nähnyt painajaista! Varmaan siksi koska muistaakseni se näyttää siltä etten pitäisi siitä. Hmm, pitäis olla rohkea ja katsastaa.