lauantai 17. tammikuuta 2015

Breakfast Club

Yksi kasarihelmiin kuuluva leffa Breakfast Club tulee tänään Teemalta. Olen nähnyt sen ainoastaan kerran elokuvateatterissa silloin, hmm, 1984 tai 5. Tänään korjaan tilanteen ja tsekkaan heti toisenkin kerran 30 vuoden jälkeen. Leffasta tekee hyvän sekin, että siinä on yksi parhaimmista biiseistä ikinä.

Elokuvan jälkeen tulee tuossa jutussa mainittu dokumentti. Olikos niitä muita hyviä? Mun mielestä ainakin Täältä tullaan elämä(musa ja Helsinki!), Stand By Me, Die Hard, Hohto, Paluu tulevaisuuteen, Minun elämäni, The year of living Dangerously(taas musiikki bueno!), Ghostbusters, Indiana Jones & Tuomion temppeli, Footloose, 007 Vaaran vyöhykkeellä(aloin pitämään näistä eltaantuneen R. Mooren jälkeen), Tohtorin aivovaimo, Kun Harry tapasi Sallyn, Blues Brothers(musa), Good morning Vietnam, Mies ja alaston ase, Working girl, Flashdance, Minun Afrikkani, Kolme miestä ja baby, Musta sade, Krokotiilimies(musa, tunnelma ja loppukohtaus) ja niin edelleen.
Itse varsinaisia kasikytlukuun liittyviä taitaa olla lopulta tosi vähän, mutta ne taasen sitäkin turvallisempia katsoa. Lähinnä siksi, että 80-luku oli hyvää aikaa monella tavalla. Musiikki ja elämä silloin oli hyvää(tietty aina, mut), siihen kaikkeen on ilo suorittaa eskapismiretkeilyä esimerkiksi Lakattujen varpaankynsien parissa. Teiniydestä nuoreksi aikuiseksi kasvaminen tapahtui 80-luvulla ja silloin oli monta hyvää juttua kuten c-kasetit ja lp-levyt ja walkman ja, ja. Nyt sauna ja pitsaa. 

5 kommenttia:

Rouva B kirjoitti...

80-luku... Luokkakuvissa näkyy isoja tukkia ja ihan liian tummaa peitevoidetta. Mulla ei kyllä ollut kumpaakaan. Onkohan sen syytä sille, että jos voisin palata jollekin vuosikymmenelle, se ei olisi 80-luku. Tosin meillä on ikäeroa juuri sen verran, että kuvailemistasi fiiliksistä tunnistan parhaiten 90-luvun alun, ehkä hiukan 80-luvun loppuakin.

Samppa kirjoitti...

Oletko nähnyt mustan sateen sensuroidun vai originellin version? Mielestäni mestauskohtaus on sensuroitu dvd-versiosta. 80-luvun elokuvissa oli särmää. Tuntuu liian kliiniseltä uudet bluraybluutooth-sävellykset.

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Hohto ja Paluu Tulevaisuuteen on tutuimmat. Mies ja alaston ase -ukkoo en oo koskaan kestänyt kattoa. =D

Hohdon kun näin lapsena niin pelkäsin sen jälkeen vuosikausia. =/

Puskissa kirjoitti...

Breakfast club oli ihana :) Muistaakseni sen jälkeen katselin ainakin Pretty in pinkin, jossa myös oli Molly Ringwald pääosassa. 'Dirty dancing'iä en kestänyt ollenkaan, yyh. Tykkäsin kovasti Lahjomattomista (Kevin Costner ja Sean Connery.. uijui) ja Indyt oli hauskoja. Kävin hurjan usein leffassa yksin, mutta nyt en muista mitä kävin katsomassa.. Stayin' alive :D

Arttorius kirjoitti...

B, mullakaan ei ole ollut peitevoidetta :D
Mä olen monasti miettinyt tuota et mikä olisi se vuosikymmen jolle voisi palata niin olisi 90-luku kuitenkin. Silloin oli jo lapsuus takana ja hölmö nuori aikuisuus totta.

Samppa, en mä muista. Olet oikeassa tuosta kliinisyydestä. Kattellaan joskus kasarileffoja!

Jaana, hohto oli kammo. Tai on sitä vieläkin. Kaksostytöt oli kammoja :D

Puskissa, noi on kaikki hyviä. Tosin tuo d dancing skeida. :] Asuin kaukana leffateatterista mutta kävin toisinaan katselemassa. Yksin leffassa käyminen on vieläkin parasta!