lauantai 16. toukokuuta 2015

Asioita, joita en tajuu, osa 19288

Vedettävät ostoskorit. Niistä lähtee kamala metakka ja ostosten nostaminen syvästä korista lattiatasolta on taatusti ankeaa.

Kannettavat ostoskorit, joiden kahva on "väärinpäin" ja muutenkin joku tusinamuotoilija keksinyt uuden huonon mallin. Joissakin (uusissa tai remontoiduissa) ässissä on nykyisin niitä ja kyllä ei mene jakeluun miksi.

Hesarin surkeus ei lakkaa yllättämästä vieläkään. Pari päivää sitten jossakin jutussa väitettiin ettei luomulehmille syötetä lainkaan säilörehua. Muutama päivä sitten taustatietoja ei oltu viitsitty taaskaan kaivaa esiin kun kitisemään pääsi airbnd:llä ja bookingcomilla Helsingin kaupungin vuokra-asunnolla keinotellut "sorrettu vuokralainen", joka on saanut varoituksen toiminnastaan. Pikkuisella googletuksella selvisi sekin, että tyyppi yrittää vuokrata eteenpäin vuokraamansa 84 neliön asuntoa(sekin on vuokrasopimuksissa kielletty). Jne. Jne.

Ylisuojelevat äidit. 
Aina yhä uudempia versioita näkyy tai kuuluu. Muuan viimeisin epää pojaltaan(lukioikäinen, 17-vuotias) luokkaretken, koska poika ei ole ollut koskaan pois kotoa ilman äitiään. Kyseessä ihan normihoksottimilla varustettu kloppi, mutta ei pääse reissuun. Ei voi olla edes yksin kotona kauppareissua yms ilman, että äitihenkilö soittaa muutaman tunnin välein onko pikkuisella varmasti kaikki hyvin. Jostain syystä se on aina äitihenkilö, joka kuvittee ettei poikasensa pärjää ilman älytöntä paapomista ja hostaamista. Yök.

Revitään naperot juuriltaan, koska halutaan vaihtelua (työ)elämään-vanhemmat.
Joku viikko sitten kuulin perheestä, jonka vanhemmat vaihtavat vakituiset työpaikkansa toiselle puolelle Suomea ja kaksi kouluikäistä lasta joutuu näiden vanhempien oikkujen perässä lähtemään juuriltaan, kaveripiiristään, koulusta, kaikesta! Siksi, koska vanhemmilla viiraa päässä ja heitä vähän kyllästyttää. Vanhemmat olivat perustelleet, että ei niitä lapsia haittaa, olivat kysyneet. Juu ei varmasti. Lapsi on vanhemmalleen lojaali ja viimeiseen asti pyrkii olemaan mieliksi ja muokkautumaan. Tietysti sanovat ettei mitään haittaa. Typerät "aikuiset". En edes sano mitään näistä spedenaisista, jotka uuden "rakkauden" löydettyään jättävät kaiken entisen ja lähtevät sen perttimatiaksen luokse lapsineen sinne jossa jeera kasvaa. Lapsilla mitään väliä, kyllä ne sopeutuu... Pöh.

Lukion jälkeinen välivuosi on "hyväksytympi" kuin ammattikoulun jälkeinen vastaava. Ammattiin opiskellutta pidetään luuserina tmv, kun taas ylioppilas saa kaiken ymmärryksen, onhan opiskellut rankasti ~12 vuotta.

Sääkitisijät. Viime kesänä oli liian kuumaa. Onko nyt sopivaa? Ei. :]

Saunalahtielisan omien sivujen kautta laskujen maksun jälkeinen info ettei liittymää voida avata käyttöön laskujen maksamisen jälkeen. Vaikka ei olisi kuin se yksi ainoa, reilusti ennen eräpäivää maksettu lasku kyseessä.

Käärmeiden vihaajat. Pitää olla onttoa päässä, jos kyykäärme koetaan niin saatanalliseksi ja pahaksi, että tahaltaan esimerkiksi metsässä tapetaan sellainen.

Yhteistyössä Firma Oy:n kanssa-blogistit.
Eittämättä sellaisesta tulee tahtomattani mieleen tyhjäpäinen materialisti, jonka ajatuksia en jaksa lukea kun se kaikki lopulta perustuu yhteistyössä/saatu/ruinattu-asioihin. Harmi kun roinavapaita blogeja on nykyisin kovin vähän. Tahtoisin mielelläni lukea mm. treeniblogeja, joissa ei olisi yhtä ainuttakaan "saatu"-sanaa. Sellaisia vaan ei ole, joten lukemisetkin siltä saralta on jääneet muutamaan. Toki nytkin lueskelen näitä yhteistyöblogeja, mutta harmittaa välillä kun niissä on mainostamista liikaa.

Mopojen virittäjät.
Mikä siinä onkaan kun mopolla ei malteta kulkea vakionopeutta vaan pitää mennä kuin hölmöläiset.

11 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Hyvä lista, monia en mäkään tajua.

Ylisuojeleva äiti - huokaus, poikaraukka, jos ei pääse luokkaretkelle. Tosin kyllä mäkin mietin esikoisen yksin kotiin jättämistä silloin pääsiäisenä. Mutta kavereilla ja reissuissa ja vaikka missä kyllä ollut ilman äitiä.

Naperoiden repiminen juuriltaan: en tiedä olenko jämähtänyt tähän ajatukseen liiaksi, mutta meidän elämä on täällä helvatan hevonkuusessa. Esikoinen on saanut käydä koulunsa samojen kavereiden kanssa (itse asiassa eskarista lähtien) ja saman haluan kuopuksellekin. Vaikka toisaalta ehkä helpommin löytyisi se puhdas asunto meille jostain muualta.

Viime kesä ei ollut liian kuuma, oli just hyvä ;-)

Ja ne vanhemmat, jotka virittää lastensa mopon? Miten pihalla voi ihminen olla?

Puskissa kirjoitti...

Samaa mieltä koko listasta.

Ylisuojelevista äideistä on kokemusta ihan lähipiiristä; nuori mies aloitti armeijan iloisena siitä, että pääsi suorittamaan velvollisuuttaan. Noh.. äiti soitti joka päivä, että onhan pikkukullalla kaikki varmasti hyvin jne sillä seurauksella, että alokas kotiutettiin. Perusteluina 'liian tiukka äitisuhde'. Arvaa, ottiko nuorta miestä pattiin?

Arttorius kirjoitti...

M, minusta tosi surullista jos nuoren miehen retki pilataan pöljän äidin toimesta! Voiko 17-vuotiasta enää edes kieltää siinä missä 7-vuotiasta, tuntuu uskomattomalta. Pahoin vaan pelkään että holhoaminen on vienyt pojalta oman tahdon kokonaan.
Hevonkuusi <3 Jospa hevonkuusesta vielä löytyisi teille/sulle ikioma. Viime kesä oli <3 mutta olihan niitä valittajia silloinkin. Nyt samaisille tää on liian kylmää(niinkuin tietty onkin :D)

Arttorius kirjoitti...

Puskis, ei herranjestas! :O Ihan kamalaa!!

Marjaana kirjoitti...

Oon sun kanssa samaa mieltä, liika holhoaminen (kirjoitin ensin hohoaminen, mikä hieno uudissana) on persiistä. Lapselle tulee antaa vastuuta ja luottaa niihin. Mutta: 17-vuotiasta voi käskeä mun mielestä. Itse asiassa olen meillä tehnyt selväksi, että niin kauan kun asuu talossa jonka kustannukset mä hoidan, lauletaan mun lauluja.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei toisen tahtoa kuunnella ja kysellä perusteita jos halutaan eri asioita ja muutenkin eletä kunnioittavasti rinnakkain. Mut silti mä oon pomo, 44 on enemmän kun 17 ;-)

Arttorius kirjoitti...

Joo tietty voi käskeä ja pitääkin, mutta ei se voi silloinkaan mennä niin et lähes täysi-ikäisellä ei olisi aivoja :D (mitä ei kaikissa tapauksissa olekaan)

Arttorius kirjoitti...

Ja vielä et mikäli ja kun ko. täysi-ikäinen asuu lapsuuskotonaan, silloin noudatetaan lapsuushiman sääntöjä. Omilleen muuttaessa saa tehdä "mitä haluaa". Itse otin vanhemmiltani päätösvallan asioihini siinä vaiheessa kun 16-vuotiaana muutin landelleni, vaikka olin vielä alaäkäinen.

Marjaana kirjoitti...

Just tota tarkoitin: omillaan voi sitten ottaa oikeudet omiin käsiinsä, mut siihen asti: sen laulujan laulat, kenen leipää syöt.

Hmm, tarviin aamupalaa...

Arttorius kirjoitti...

En lähde täältä asti aamupalaa sulle tekemään ;]

Marra kirjoitti...

Muistakaahan silti hyvät kasvattajat, että jos se kotona asuva lapsi esim. ehtii täyttää 18 asuessaan kotona, niin se 18 on silti tärkeä ikä ja suorastaan riitti, jota tulee kunnioittaa.

Vaikka tietenkin sen talon sääntöjä noudatetaan, missä asutaan, mutta itse muistan kuinka pahalta tuntui se, kun pari päivää ennen 18-vuotispäivääni isäni tuli pitämään minulle puheen, että vaikka täytät 18, niin älä sitten vain luule, että mikään muuttuu. Ihan kuin tuo olisi luullut, että siten alan nakella niskojani eikä sovitut pelisäännöt päde. Tietty riippuu ehkä miten tuon asian ilmaisee, mutta tässä tapauksessa se kuulosti siltä, että isäukkoni ei halunnut menettää valtaansa minuun nähden ja kävi pitämässä tiukkasävyisen puheen, että älä kuule likka luule, että MIKÄÄN muuttuu.

Kuitenkin siinä muuttuu monikin asia, vaikkakaan ei toisten luona voi elää miten sattuu, mutta silti mun mielestä on syytä vanhempienkin tunnustaa, että kun joku täyttää sen 18, niin silloin on täysivaltainen itsestään vastuun ottava ihminen ja kodin ulkopuolella ollessaan voi tehdä paljon muutakin, kuin silloin alaikäisenä. Pari vuotta tuon tapahtuman jälkeen osuikin vahingossa silmiini joku kasvatusaiheinen juttu, jossa todettiin, että nimenomaan vanhempien pitäisi tukea tuollaisia tärkeitä merkkipaaluja, kuten esim. 18-vuotissynttärit ja muut vastaavat. Niillä on kuin onkin henkinen merkitys. Huolimatta siitä, vaikka asuisikin sen jälkeen vielä puoli vuotta kotona ja vanhempien rahoilla.

Mutta joo, ehkä olen vain hiukan ylitraumatisoitunut mm. tuosta sanonnasta "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Näinhän se juuri elämässä menee, myös aikuisena ja omillaan, käytännössä siis laulamalla niitä työnantajan lauluja. Mutta olen vain kuullut sen niin monta kertaa joskus teininä niissä yhteyksissä, kun olisi pitänyt tehdä niin paljon vastoin itseäni, että mulla nousee heti karvat pystyyn, kun joku mainitseekin tuon lauseen. Mutta ehkä te ootte pääsääntöisesti ymmärtäväisempiä kasvattajia, kuin mun isä aikoinaan, mutta pakko oli silti tulla tänne vinkumaan, vaikka kerran jo poistuin koko sivustolta ;)

Arttorius kirjoitti...

Minusta tuo lauluja laulat jne on omituinen joissakin asioissa. Esimerkiksi työnantajaa kohtaan saa olla kriittinenkin tai jos työnantaja arseilee, siitä tulee saada esittää vastalause ilman että pitäisi olla pää kiinni siksi. Sama kuin lapsi-vanhempi-asioista. Vaikka on jonkun vanhempi ei se ole synonyymi diktatuurille aina.

(Huh sun isääsi. :o)