keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Huonoja tapoja

  • Otan liian usein puhtaan juomalasin kaapista. Ei aiheuta lasivyöryä, koska juotuani asennan lasin koneeseen Kuitenkin voisi käyttää vaikkapa päivän yhtä juomasoikkoa. Toisaalta en pidä suun/sormien jäljistä kiulussa, joten joka kerta uuden lasin ottaminen ajaa asian(kyllä ei). Silti se on huono tapa.

  • Välillä riivin lenkkarit ja jotkut muut kengät jaloista naruja avaamatta. Se olisikin peräti n. kahden sekunnin puuha ja saattaisi helpottaa prosessia. Mut ei. 

  • Nettipankkiasioita hoitaessa en aina viitsi yliviivata käytettyä numeroa avainlukutaulukosta. Seuraavalla kerralla internettipankki todennäköisesti huutaa väärästä koodista.

  • Toisinaan pyyhin märät kädet tai suun paitaan, jos pyyhe on liian kaukana(kahden metrin päässä tmv). Samalla pitäisi saada naperoille perille ettei vaatteisiin pyyhitä kärsää tai räpylöitä. Kyllä musta vielä kunnon kasvattaja tulee!

  • En halua luopua cd-levyistäni(~400 kpl), vaikka jokainen on digitaalisessa ja paljon kätevämmässä muodossa ulkoisella verkkokiintolevylläni.Sitten ne kolisee ja rämisee alas hyllyltään kun lapsi, eläin tai minä käyn niitä räveltämässä.

  • En käy hautausmailla istuttamassa kukkia tmv kasveja mummon/papan/siskon haudoilla. Minusta se on turhaa, vaikka olisi oikeasti pieni vaiva(tosin en käy muidenkaan kiviä ihmettelemässä). Em. ihmisten hautoja hoitaa seurakunta, hyvin hoitaakin ettei siksikään tartte. Silti lasken käymättömyyteni huonoksi tavaksi vaikkei kukaan siten ajattele. 30 v sitten menehtyneestä pienestä siskostani en muutenkaan muista enää mitään ja se ainakin aiheuttaa joskus tylsää oloa.

  • En joskus muista/jaksa/viitsi toivottaa vaimolle hyvää yötä. Se taasen johtuu eniten eri aikaan nukkumaan menemisistä. Hän menee ysiltä sänkyyn ja nukahtaa heti, minä silloin iltapesen iltavirkkua vauvaa ja himmailen hänen kanssa valveilla vähintään kymppiin. Voisin silti muistaa öiden toivottamisen. Meillä asuva nainen kyllä käy minulle huikkaamassa yöt.


Jos jokin on hukassa se häiritsee niin kauan että on pakko etsiä ja löytää. Löysin mun mirripurkin!(Laita M kirppurille omasi vain :]) Silti siihen etsimiseen käytettyä aikaa olisin ehkä voinut käyttää paremminkin. Tai sit en.

Varmasti enempikin. Tuli mieleen kälyn blogista.

6 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Semmosta se on. Tunnustan syyllistyväni aina uuden lasin/mukin ottamiseen. Joudun vaan tiskaan ne käsin, ku ei ole sitä tiskikonetta. Helpostikki luulis, että täällä asuu enemmänkin väkee, ku kattoo tiskialtaassa lojuvia mukeja :)).

Avaako joku kengän narut?

Minusta hautausmaat on kauniita. En tosin käy äitin ja veljien haudoilla, ku ehkä kerran vuodessa. Ite haluan, että mut tuhkataan ja tuhkat heitetään johonki luontoon. En halua mitään pyhinvaelluspaikkaa haudastani. No, tuskin siellä ruuhkaa tulis olemaan, mutta silti. Kuolleita läheisiä voi muistaa ajatuksissa, ei siihen mitään erityistä paikkaa tarvita.

Ehkä teidän avioliitto ei kaadu siihen, jos joskus unohtaa toivottaa hyvää yötä ja jos kaatuu niin joutaakin kaatua :).

Anonyymi kirjoitti...

Heikosti menee jos avioliitto kariutuu tuohon!

Arttorius kirjoitti...

Öö?

Maelka X kirjoitti...

:D

Marjaana kirjoitti...

Oot sä Arttorius kyllä ihan kamala - noin huonoja tapoja vielä noin monta ;-)

Arttorius kirjoitti...

Oon! Mihin joudunkaan...eiku. Oikeasti on varmasti enempi mut ei minua häiritseviä. Puolisolta kysyttäessä litania olisi varmaan kilsan pituinen :]