sunnuntai 30. elokuuta 2015

Munat käsissä

Meillä kävi päivänä eräänä torifii-saitin kautta myymääni roinaa hakemassa muuan luomufasisti. Sellainen rasittavan itseriittoinen kaikesta kaiken tietävä viherhörhö, joka näemmä julistaa omaa erinomaisuuttansa tuntemattomille ihmisillekin. Ihminen käyttää luomukananmunia, koska luomu on kaikkein paras tuotantomuoto kanoilla. Kanat ovat kaikkein parhaassa hoidossa tuolloin ja saavat kaikista parasta ravintoa. Aha.
Hitot siitä, että kotipihassamme tallailee ~10 iloista kanaa munien tosi hyvän makuisia munia. Kyllä ei, onnekkaampia ovat kanat, jotka elävät luomuruokaa nokkien... Sekä hänen jostakin juurikaupasta hakemat luomukananmunat ovat ainoaa oikeaa ravintoa. Just.

Hyviä.

Tietääköhän mielipiteitään tykittänyt hörhö, että luomukanat saavat ruoassaan kalajauhoa(5-10% näiden kokonaisravintomäärästä)? Siinähän viherhiipparit sitten kiskovat kalajätettä appeessaan, koska onhan se autuaaksi tekevää luomua. Hoh.

Itse syön mieluummin hyvälle maistuvia munia, joiden uutterille tuottajille pilkon päivittäin oman maan vihanneksia ja hedelmiä, niiden lisäksi tarjoillaan ei-eläinperäistä valkuaista sisältävää kanarehua ja voin seurata kun tirpat talsivat pihassamme kanamaista elämää viettäen.

Mikäli minulla ei olisi mahdollisuus omiin lähimuniin, tilaisin Mikko ja Johanna Välttilän Muna EggPressin kautta munani. Ei kalajauhoa, ei luomua vaan paljon parempaa, vähän kuin meilläkin.  [TS:n juttu] [FB]

Btw: Moni kalalle ja kananmunalle allerginen on kyennyt syömään oireetta noita Vaahteramäen kananmunia.

Eilen rikostutkija Tuomas Pelkonen juoksi 100 kilometrin lenkin kolme vuotta sitten Hyvinkäällä työtehtävässä ampumisesta vakavasti loukkaantuneen poliisi Heidi Foxellin hyväksi ja tukemiseksi. Huikea suoritus! Itse kävin Tuomasta pikaisesti moikkaamassa Masalan huudeilla ja myöhemmin menin Vantaalle maaliin. Loppumatkan Tuomas työnsi pyörätuolissa olevaa Heidiä vauhdikkaasti. Hurjan päivän huima ilta! Iso rispekti molemmille.

Iltapulun video. Oli hienoa olla paikalla.

Viikon päästä Hyvinkäällä järjestetään Bulletproof All Star-(jalkapallo)tapahtuma, jonka tuotto menee Heidin kuntoutumiseen. Toivottavasti sää suosii tuolloinkin.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ei kai kannata

Kaataa koirankissan kaksi litraa vetävän savikipon vesiliruja vessanpönttöön. Savinen astia on sen verran suuri, että lipsahtaessa käsistä vessanpönttö hajoaa.
Kräks, pöntön kyljestä irtosi kaunis pala. Onneksi on toinenkin vessa, mutta rajoittaahan se nyt vähän. Pöh.

lauantai 15. elokuuta 2015

Ilman eurooppalaisia viivoja



Koirilla on ollut keväästä saakka ruokana pelkkää http://www.mushbarf.com/fi-safkaa. Hyvä valinta jokaiselle. Mitä suotta pelleilemään ja etsimään "kunnollista" kuivaruokaa, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tähän saakka olen ruokkinut hurttia 50/50 liha-kotiruoalla ja puolet kuivanappuloilla, koska olen kuvitellut ettei piskit saisi tarvitsemiaan ravinteita ja siksi kuivatäysravintoa. Paloi pää luultavasti neljännen kuivaruokakokeilun jäljiltä tsuumaillessani koirien ulkotoimenpiteitä. Jos koira syö kipollisen evästä niin kaksi kipollista tulee ulos. On silloin huttua ruokaa, sama toistui ihan kaikissa eväissä mitä hankin. Pai, pai viljashaisset, maissitärkkelyshötöllä ja nahkajauhoilla vuoratut kuivanappulat. Ei ole tullut ikävä.

Lintulaumassa on ollut tämän viikon aikana surua ja uutta elämää. Reima-kukko oli eräänä aamuna kuollut. Hemmolla oli aika tullut täyteen kahden vuoden ikäisenä, höh. Siitä silti iloinen, että hölmö kukko oli ilona ja riemuna kaikki kaksi kesää ja talvea ja sai elää tämän mukavan kesän viimeisenään.
Ke&to kuoriutui muutama pieni tipu Helmi-kanalle ja edesmenneelle kukolle. Voi vauvoja, eivät ehtineet isäänsä nähdä. Kuvan pikkuvauvat ja kolme aiemmin kesällä kuoriutunutta tirppaa muuttavat aikuistuttuaan naapuriin vaimon siskon perheeseen heille lähimunakanoiksi. Kuinkahan niistä raaskii luopua?

Eilen hain uuden kukkopojan akkaparveen lähikunnasta. Elikko on toistaiseksi vielä nimetön, koska ei ole kertonut millä nimellä haluaisi itseään kutsuttavan. Toivottavasti hääp on pitkäikäinen.

Eilisessä kukkopaikassa oli myös hän. Tyyppi asuu tuttipullosta ruokittavana sisäkaritsana siihen asti kunnes pärjää laumassa isompiensa kanssa. Bääbää on yhtä korkea mitä on 1,5 litran limupullo. Sylilammas, olisin voinut kuljettaa sen meille. Jätin sen silti kotiinsa. Lampaat on rasittavia kotieläiminä.

Muutosvastarintaisuus minussa on herännyt pienesti olemaan vaikkei siinä järkeä olekaan. Aamiaisella tuli hetkeksi haikea ja surullinen(pöljä mä) olo katsellessani sitä maisemaa kun meillä asuva nainen syöttää velliä vauvan kitaan ja kaksi muuta lusikoi omaansa. Mietin, että kuukauden päästä näkymää ei ole kuin enää näin viikonloppuisin. Aivan kuin vaimo olisi lähdössä kauas pois eikä koskaan tulisi takaisin, vaikka lähtee ainoastaan töihin palatakseen takaisin 13.30-14 välisenä aikana. Jotenkin vain olen tottunut siihen, että kaikki ollaan oltu kotona ilman mitään ulkoapäin tulevaa ohjattua liikettä.

Tuijottelin elokuvan nimeltä Iris. Katsottava leffa, jossa minua viehätti hauskat lausahdukset, sanailu ja hyvät näyttelijät(Judi Dench, Kate Winslet, Jim Broadbent) sekä brittikieli. Tietty myös tarina ja niin edelleen.

Ei muuta.

tiistai 11. elokuuta 2015

Viikko alkoi, minäkin

Eilen kaupan kassajonossa edelläni seisoi nainen. Ihminen vaivihkaa perääntyi tyköni, minä lähestyin häntä. Kykenin kuulemaan ihmisen hengityksen, niin lähellä olimme toisiamme. Nuuhkaisin hiuksia, jätin käteni hänen olkapäälle hetkeksi. Olisin tahtonut jäädä jonoon nuuhkimaan ihmistä ja hänen hiuksia pitemmäksikin aikaaa, mutta hieman liian nopeasti koitti vuoroni maksaa ostokset.

Olen hyvilläni "kaiken" palautuessa pienesti takaisin normaaliksi. Kirjastoissa on kunnon ajat, uimahalli on jälleen auki vuosihuoltosulun jälkeen, virastot heräilevät myös kesäkoomastaan. (Minusta on merkillistä kuinka "ulkomailla" välillä paheksutaan Kesä-Suomen sulkeutumista. Tyyppiä ei missään muualla yksi maa pistä ovia säppiin kuukaudeksi. Kyllä saa pistää, siihen ei tarvita hesarin/muun apulehden yhyttämiä turisteja kummastelemaan museota, joka on juhannuksena kiinni eikä viinaa saa ruokakaupasta pitää mennä siksi Tallinnaan, njoo sinne sitten vaan.)

Hyvää huomenta kelpo tiistai. Minä aloin jo eilen.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Suolaton puuro on pahaa



Reissu oli hieno. Kolme päivää upeilla alueilla Ruotsin Lapissa kahdessa eri luonnonpuistossa oli juurikin niin khuul kuin voisi kuvitella. Tai kuten kuvittelin/kuvittelimme.
Näkyi poroja ja saamelaisia, näkyi hienoja auringonlaskuja sekä valtava oranssi kuu iltaisin. Näkyi iloisia tyttöjä x 2, jotka hihkuivat nähdessään poron/naalin/kosken/jotakin. Matkaseura oli loistavaa!
Ruokimme itseämme puurolla, hedelmillä, nuudeleilla, kuivatuilla vihanneksilla ja juustoilla. Hyvää oli, mutta suolapurkki unohtui. Puuro on pahaa ilman suolaa, mutta siihenkin sitten tottui. Edes Smör ei vienyt pois vetistä tuntua Alku-puurosta, hyyh. Hygieniatoimenpiteet suoritimme hemmetin kylmissä vesissä, mutta parissa lammessa/järvessä oli jo inhimillisen lämpöistä vettä. Partakoneen hylkäsin kotiin, joten perjantaina kotona olin melkoisen parrakas ilmestys.


Vaikka kuulee/näkee/lukee puhuttavan lappireissaajilta "sydän jäi tuntureille, aina ikävä lappiin yms" niin mun sydän on tiiviisti rinnassa. Kauniit kukkulat ja puhtaat vedet, upeat maisemat sun muut toimii, mutta omalla kohdallani ei tapahtunut mitään mullistavaa. Onpahan käyty, voisin mennä toisenkin kerran, mutta mikään välttämättömyys ei ole.

Yllättäen mukavin matka oli taas kotimatka. Vauvaa, kaksivuotiasta ja vaimoa + zoolandiaa tuli julmettu ikävä Oulun asemalla kotiin lähtiessä. Viikonloppuna olenkin tiiviisti imenyt pois menetettyjä päiviä vierihoidossa joku lapsi, nainen tai eläin kainalossa. Paras asia maailmassa on perhe. Ei muuta. Loppu.

tiistai 4. elokuuta 2015

100 km Ouluun


Juna saapuu kohta Ouluun. Nukuimme hyvät yöunet. Aamulla hetken ihmettelin missä vauva, missä vaimo, missä oma sänky, mutta vieressä koisaava tyttö auttoi muistamaan että junatuktuk. Yläpetissä kuorsaava lanko palautti myös karuun todellisuuteen. :-] Tulossa kaunis päivä, tämä hyvä.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Tähdettömiä asioita

Täytin 46. Vietin hyvän, mustikattoman(sain kerättyä parin viikon aikana kaikkien aikojen ennätykseni, enempää en jaksa eikä pakastimiin vissiin sopisikaan) päivän perheen seurassa Helsingissä, jossa oli mm. Korkeasaari, Skywheel ja Silvopleen eväät. Jollalla iltapäivällä takaisin kotilaituriin. Samaisen päivän iltana mietin, että nyt olen lähempänä viittäkymppiä kuin 40. Voi, voi. Sitten nukahdin.

Erehdyin katsomaan yhden typerimmistä elokuvista mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Fast & Furious 7. Kai sitä huonompiakin on, mutta ei yhtäkkiä tule mieleen vastaavaa. Paul Walker oli surkea näyttelijä. Samoin sitä yhä on testohormonihirviö V. Diesel. Jösses mitä kuraa!


Missä on se tehdas, joka tekee myytäviin lompakoihin tuollaisia luottokorttipahveja?

Lempivauva kurnuttaa korvassani ja rapsuttaa etusormiotteella niskaani. Syli on sen lempipaikka. Uskomatonta, että eilen tuli puoli vuotta siitä kun hän syntyi.

Pätkis-jäätelö oli pettymys. Luulisi, että se olisi maistunut Pätkikselle, mutta kyllä ei maistu. Muutoin jäätelökesä on ollut erittäin onnistunut! Minä ja meillä asuva nainen ollaan yhä vähemmistössä jäätelönsyöjien lukumäärässä. Kaksi tytärtämme ei pidä makeasta edelleenkään. Ei se mitään, jää enemmän. Hyviä jäätelöhetkiä on mahtunut reissuumme, juhannukseen, kotilaituriin ja vaikka mihin. Oatlyjäätelöä maistaessani(virhe!) mietin että jäätelön on oltava jäätelöä eikä mitään vispattua banaania, joka laitetaan pakkaseen tai soijahyisaakelijäätelöä tai kaurahyiolkoonjäätelöä tai riisihyihiisijäätelöä.

Lähden langon ja kahden vanhemman tyttäremme(1 kpl/tyyppi) kanssa tulevalla viikolla reissuun pohjoiseen muutamaksi päiväksi. Tavoitteena nähdä poro ja kuolla... Eiku. Autojunalla Ouluun, siitä Tornioon, Haparanda ylitys ja niin edelleen kohti kukkuloita. Takaisin samaa reittiä samalla tavalla sitten kun huvittaa. Yövytään teltassa tai poron kainalossa. Sounds like a good plan. Todellisuudessa ei siis olla suunniteltu lainkaan. Tarkoituksenamme on vain himmailla, ei päämääriä tai jännittäviä vaellusreittejä. Toki vähän on suunniteltava, kuten ravintoa ja sen valmistusta.

Elämä on tosi ihanaa. Lausahdus matkittu.