maanantai 23. toukokuuta 2016

Tunnustan!

Minä se olin, minä hieroin tennispalloja lehmänshaibaan jonka jälkeen lähdin muina poikina takaisin uimaan. Tai ensin katsomaan kauemmas kuinka te jäitte pelaamaan tennistä huutaen nopeasti "Hyi, näissä on kakkaa!"
Syynä pallojen tahraamiseen oli se ettet huolinut minua paria vuotta nuorempaa pelaamaan tennistä kanssanne vaikka olisin varmasti oppinut.

Muutama vuosi siitä oltiinkin samoissa laumoissa ja niin edelleen. Viime viikonlopun lehdessä luki että olet kuollut, puff fiu gone poissa. Ennen nimen näkemistä en ollut kuullut sinusta vuosikausiin, asuithan kaukana ulkomaissa tai missä olitkaan.

Ihmisestä jää pelkkä nimi joihinkin rekistereihin, mutta joskus nekin lopulta katoavat. Enkä tiedä vieläkään mitä ajatella oikein mistään. Jotkut ohitetaan tiedostaen, useimpia ei mieti, mutta harvemmat sijoittuu sisuksissa nimeämättömille pöytäpaikoille.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaista taidat harrastaa vieläkin.

Arttorius kirjoitti...

Mistä arvasitkin?

elina kirjoitti...

Näinhän se on. Joitain ihmisiä muistaa ja joitain ei millään edes silloin kun nimi tulee jossain esille. Minä muistan sellaiset, joille olen jotain pahaa tehnyt. Onneksi niitä ei ole kovin montaa ainakaan muistissani. Kun ikää tulee lisää, huomaan, että yhä vähempi tavara ja harvempi ihminen on tärkeä. Ne harvat tärkeät ovat sitten tosi tärkeitä.