maanantai 25. heinäkuuta 2016

Todella jossain

Vaimolla alkoi loma -> lähdin yksin lauantain aamuna reiluksi vuorokaudeksi melomaan, kuljeskelemaan ja mietiskelemään.

Hyvä on ihmisen soutaa kun on hiljaista ja tyyni pinta.




Aamupuuroon mustikat poimin lehmiaitauksen vierestä. En huomannut ehtoolla, että olin kiinnittänyt riippumattoni aivan niityn viereen. Aamuyöllä heräsin ihmeelliseen tuhinaan. Kolmen metrin päässä ruohoa hamusi lehmä.

4 kommenttia:

HPöllö kirjoitti...

Mä niin sua kadehdin - posetiivisesti. Oma kaneettini odottaa aikaa parempaa ja on sillä aikaa lainassa muilla. Toivottavasti käsittelevät sitä hellin käsin.

Ton täytyi olla jotain ihan parasta yksin oloa :)

Marjo kirjoitti...

Kuulostaa kivalta retkeltä :).

Arttorius kirjoitti...

H, itse en enää lainaa tavaroitani kellekään sen takia kun ns. luotettavimmatkaan eivät omaisuutta osaa arvostaa. Kanoottia olen vuokrannut ladun kautta kesällä muutaman kerran. Kiva kulkea.

M, joo oli. Retkemme piti perua erinäisten asioiden takia tai lähinnä siirtää syksyyn niin näitä täsmäohjuskulkemisia. Sopii hyvin sekin. :]

HPöllö kirjoitti...

Tuo on totta, niin monta kertaa on saanut omat tavaransa takaisin "sorry, tää vähän..., mutt ei kai se haittaa?" ja siinä vaiheessa tekis mieli sanoa, että no kuule, saat ostaa sen omaksi, mä ostan itselleni uuden.
Mun kaneetti on säilössä ja samalla lainassa mun äidillä ja isäpuolella, siksi luotan siihen, että pitävät huolen siitä. Muovikajakki saa joessa aina vähän osumaa :( Ehkä joskus vielä pääsen itsekin sillä melomaan.

Mutta rannalta käsinkin voi osallistua ja päästä osalliseksi moneen hyvään juttuun!