maanantai 15. elokuuta 2016

Mäntti, emämäntti, minä

Olen lähdössä muutamaksi päiväksi reissuun. Lähdin maanantaina varhain aamulla. Siis piti lähteä. Istutin kesken unien herätetyt lapset autoon, pakattu reppu myös sun muut tarpeelliset neljän päivän trippiä varten, vaimo veisi minut kentälle. Autoa käynnistäessä kuski kysyi minulta olenko täysin varma, että lentoni lähtee 15. päivä. Tietysti, olenhan erehtymätön! Paitsi että en ole, tarkistin vielä sähköpostin varauksen, siinä luki 16. päivä. Just.
Ei ehditty kauas, portille vain. Pakki päälle, takaisin nukkumaan koko sakki. Muutaman tunnin päästä sama kuvio, tällä kertaa oikealla päiväyksellä. Yhtään ei huvita, se on aina kuviona että vasta mentäessä huvittaa. Kuka nyt kotoansa haluaisi lähteä.
Länsimaisen ihmisen ahdinko on todellista.

Ps. Kerta toisensa jälkeen hämmentää (tai joku muu mitäihm-ajatusta kuvaava sana) lukiessa tai kuullessa kuinka joku retostelee sillä miten on huutanut/korottanut ääntään/rähjännyt jossakin asiakaspalvelutilanteessa ollessa asiakkaana. En tajua mitä lisäarvoa sen pitäisi tuoda kuinka "asia hoitui, koska löin nyrkkiä pöytään". Ihan aina tällaiset ihmiset ovat pelkästään ääliöitä eivätkä mitään sankareita vaikka itselleen näin uskottelevat. Vaikka hoidettava asia olisi hankala, hoitamiseen kuluisi aikaa tai ei onnistu niin melskaaminen ei tuo mitään hyödyllistä. Mikäli käämit palaa toistuvasti ja pienistä syistä niin voisi mennä jäähylle avantoon.

2 kommenttia:

Puskissa kirjoitti...

Näin asiakaspalvelijan näkökulmasta tuollaisia asiakkaita palvelen juuri tasan sen, kuin pitää. Jos sen sijaan on ystävällinen ja kohtelias niin voi saada lisäpalveluita, joita ei edes pyydä :P

Hyvää reissua!

Arttorius kirjoitti...

Kiitti, trippi oli hyvä. :]